BALIN RAVINTOLAVINKIT

Majoituimme lomalla Seminyakin alueella Balin eteläosassa, Le Jardinin viihtyisässä villassa. Alue on hyvin eloisa, täynnä erilaisia baareja ja ravintoloita, joista useita tuli kokeiltua. Koska Seminyakissa on paljon tasokkaita hotelleja, myös saaren tasokkaimmat ravintolat löytyvät Nusa Duan ohella sieltä. Listasin muutaman mainitsemisen arvoisen ravintolan, joissa kävimme:

THE BISTROT -

Valtavan kaunis korkeaan halliin perustettu ravintola tarjoilee eurooppalaishenkistä ruokaa ja paikallisia klassikoita. Listoilta löytyy myös mukavasti viinejä, vaikka viinien hinnoittelu onkin suhteessa ruoan hintaan varsin korkea, niin kuin Aasiassa yleisestikin. Alkuruoaksi päädyin tonnikala tartariin ja pääruokalautaselta löytyi pastaa merenelävillä. Tuore aviomieheni valitsi puolestaan kampasimpukoita alkuun ja sen päälle paikallista häränhäntäkeittoa.

Paikan hinta-laatusuhde oli erinomainen, kahden ruokalajin illallinen viineineen maksoi noin 60 euroa kahdelta hengeltä. Kun koti-ikävä iskee, herkuttele Bistrotissa eurooppalaisittain.

The Bistrotin sisustus on hauska sekoitus uutta ja vanhaa

Mereneläviä pastalla

SARONG -

Luksusravintolan maineessa oleva Sarong oli ainoa paikka, jossa ovella muistutettiin pukukoodista - ei liian lyhyitä shortseja tai hihatonta paitaa. Ilman pöytävarausta emme päässeet ravintolan sisätiloihin, vaikka vapaita paikkoja näytti olevan. Isokenkäiset maistelivat ravintolan peräosassa samppanjaa. Lämmin ilta sujui hienosti myös Sarongin puutarhassa, minne iltapukuinen tarjoilija meidät ohjasi. Ruoka oli moitteetonta aasialaista fine diningia. Possun vatsaa, dimsumeja, barramundia ja tulisia kastikkeita riisin kera.

Drinkit olivat moitteettomia ja viinivalikoimakin oli kohtuullinen. Kahden hengen illallinen pitkän kaavan mukaan maksoi noin 100 euroa. Jos pidät Farangista tai Gaijinista, kokeile Balilla Sarongia.

Sarongin pork belly

Suussa sulavat dim sumit

WAROENG BONITA -

Huomasin ravintolan suloisen riisipaperivaloin koristellun puutarhaterassin taksin ikkunasta ja päätimme mennä Bonitaan illalliselle vielä samana päivänä. Loistava valinta! Rennon asiallisen palvelun kanssa saimme pöydän täyteen aasialaisia herkkuja, Nasi campuria, vietnamilaisia kevätrullia ja grillattuja jättikatkarapuja riisillä. Kyytipojaksi tietenkin paikallista olutta, Bintangia.

Bonita oli edullinen ja hyvä, illallinen kahdelle maksoi vain noin 25 euroa. Drinkkejä, rentoa meininkiä ja hyvää aasialaista sapuskaa vailla? Mene Bonitaan.

Taivaallisia vietnamilaisia rullia

BIKU -

Bikuun menimme Tripadvisorin hurjan hyvien arvostelujen ansiosta. Herra Biku itse otti iloisesti ovella vastaan ja ohjasi ennakkoon varaamaamme pöytään. Pöytävaraus tänne olikin ehdoton, vaikka olimme paikalla low seasonin aikaan - Biku oli viimeistä pöytää myöten täynnä. Hehkutus erikoisesta teehuoneeksi itseään tituleeraavasta ravintolasta, jossa toimii myös pieni kirjakauppa, sai aikaan kovat odotukset, mutta valitettavasti naama palautui peruslukemille heti alkuruoan saapuessa pöytään. Sekä valitsemani kanalumpiat että kaverin vihreä alkukeitto toivat valitettavasti enemmän mieleen huoltoaseman kuin hyvän ravintolan.

Pääruoat eivät juuri parantaneet tasoa, mutta vatsat tulivat ainakin täyteen tilaamastani haudutetusta porsaasta, josta olisi riitänyt pienelle perheelle. Possu tuoksui jumalaiselle, muta maku ei ollut ehtinyt pureutua lihaan asti. Sääli. Herra Biku kyseli ihmeissään, eikö ruoka maistunut, kun puolet possustani jäi lautaselle. No ei maistunut, ei. Ehkä meille sattui vain listan huonoimmat vaihtoehdot, mene tiedä. Mutta tällä kokemuksella en ymmärrä, miten Biku voi olla alueensa kolmanneksi paras ravintola Tripadvisorin arvioiden mukaan. Hintaluokaltaan Biku painii samassa sarjassa Waroeng Bonitan kanssa.

Bikun vihreä alkukeitto

Possua koko perheelle

BREEZE AT THE SAMAYA -

Ravintola on täydellinen paikka auringonlaskun aikaan. Pöydistä näkee suoraan Intian valtameren kuohuihin ja samalla voit nautiskella Michelin-tasoista ruokaa kuninkaallisella palvelulla.

Hinnat ovat paikallisittain hyvin korkeat, mutta verrattuna Suomen hintoihin kuitenkin kohtuulliset. Kaksi ruokalajia viineineen ja jälkiruokadrinkkeineen maksoi noin 150 euroa kahdelta. Valitse Breeze loman luksushetkien näyttämöksi.

Breeze auringonlaskun aikaan

Kampasimpukkaa ja possun vatsaa sulassa sovussa

POTATO HEAD BEACH CLUB -

Kun illallinen on syöty, kaivataan jälkiruoaksi raikkaita drinkkejä. Paras paikka minun mielestäni Seminyakin alueella tähän tarkoitukseen on Potato Head Beach Club. Kahden turvatarkastuksen jälkeen korkeiden ikkunaluukuin koristetujen seinien takaa paljastuu tyylikäs lounge, joka avautuu suoraan merelle. Istuimina toimivat perinteisten pöytien lisäksi leveät pedit, joille me istahdimme. Muutaman metrin päässä kuohusi Intian valtameri ja ystävällinen nuori herra toi meille toinen toistaan parempia juomia.

Clubilla voi myös syödä, mutta uskon, että paikan maine on kasvanut enemmän juomista kuin eväistä. Jos viihdyt loungemusiikin, drinkkien ja hiekkarannan keskellä, on Potato Head ehdottomasti sinun paikkasi.

Potato Headin drinkkejä kynttilänvalossa

KUUMA JA MAUSTEINEN INDONESIA

Takaisin Helsingissä, lunta tuiskuaa vaakatasossa. Neljänkymmenen asteen lämpötilamuutos aiheutti kuumeen, mutta oli se sen arvoista.

Sadekauden alkumetrit saivat Balin helteet tuntumaan kuumaakin kuumemmilta. Ei tuulta, vain sadekuurojen rytmittämää kuumuutta. Pysyin päivän tulisimmat hetket turvallisesti ilmastoiduissa tiloissa tai makasin evääkään liikuttamatta rannalla aurinkovarjon alla. Iltaisin tietenkin syötiin hyvin ja suurin osa lomakuvistani onkin otettu erilaisista ruoka-annoksista Seminyakin, Ubudin ja Kutan alueen ravintoloissa. Paikallinen ruoka tuli tutuksi, vaikka reissussa tuli syötyä myös korealaista, intialaista, thaimaalaista ja eurooppalaistakin ruokaa. Hätäpäissäni napostelin jopa yhden Big Macin.

Indonesialainen keittiö on saanut vaikutteita Kiinan, Euroopan ja Arabian keittiöistä. Käytännössä ruoka nojaa aina kahteen elementtiin, riisiin ja mausteseoksiin. Ruoka tarjoillaan tulisen sambal-kastikkeen kanssa ja parhaiten ruokajuomaksi sopii paikallinen olut tai jäävesi. Alueittain ruoissa löytyy kuitenkin paljon eroavaisuuksia: Balilla ruoka painottuu muita alueita enemmän possun lihaan, Sumatralla ruoka on tulisempaa, kun taas Javalla maut ovat miedompia ja Sulawesi tarjoilee paljon mereneläviä.

Bakso-keittoa ja paikallista olutta

Ibu-Okan Special -annos sisälsi mm. kuivalihaa ja siannahkaa

Annos, joka löytyi jokaisen balilaisen ravintolan listalta, oli Nasi goreng. Tämä varsinainen kansallisruoka sisältää paistettua riisiä, lihaa, kananmunaa ja kasviksia, ja se tarjoillaan sambal-kastikkeen kanssa. Katukeittiön ehdoton ykkönen oli puolestaan nuudeleita ja lihapullia sisältävä Bakso-keitto, johon itsekin ihastuin. Lupaan kokeilla Baksoa pian kotikeittiössä!

Paikallisia makuja oli hyvä testata katukeittiöiden lisäksi myös päiväretkellä Ubudissa, missä turistienkin suosioon noussut ravintola Ibu-Oka tarjoili autenttisia indomakuja. Meidän lautasiltamme löytyi mm. siannahkaa, ihraa, verimakkaraa ja kuivalihaa tulisen sambalin ja riisin kera. Nam nam. Monien turistien tavoin sain tietenkin ensimmäisen yön aikana vatsataudin, Bali Bellyn, mutta se ei rajoittanut ruokakokeiluja kuin vajaan vuorokauden ajan.

Kerron pian lisää Balin ja erityisesti Seminyakin alueen ravintoloista, joissa tarjoiltiin aasialaisen ruoan lisäksi myös paljon kansainvälisiä makuja. Bali on muutenkin kuin ruokansa puolesta ihan huippu lomakohde, voisin lähteä heti takaisin.

Padang-Padang Beach

BEAUJOLAIS NOUVEAU 2012

Uuden satokauden beaujolaisviini tulee tänään jälleen myyntiin ympäri maailman. Alkoon saapuu  yksi viini, Beaujolais Villages Nouveau Louis Tête. Viini on luonteeltaan kevyt, marjainen, vähätanniininen ja kevyen vadelmainen. Tämän vuoden bueajolais tulee perheyritykseltä, Domaine Louis Têtelta, joka on valmistanut viinejä jo 1900-luvun alusta saakka.

Nuori viini on parhaimmillaan nautittuna viilennettynä 12-14 asteiseksi. Kevyen viinin kaverina kannattaa tarjota myös kevyitä eväitä, kuten piiraita, salaattia tai vaaleita lihoja. Pengerkadulla tehtiin viime vuonna beaujolaispäivänä tapaksia. Tänä vuonna skoolaan viinillä juuri ennen lentoa häämatkallemme jonnekin kauas, ei huono yhtälö sekään. Nauttikaa beaujolaista - À votre santé!

Kuvalähde: Alko

KIIREETTÖMIEN LOUNAS KIILASSA

Loistosijainti aivan Stockmannin kulmalla. Kiilaan on helppo tulla lounaalle lähialueen toimistoista - ja lastenrattaiden kanssa. Jälkimmäinen syy oli minun ja ystäväni peruste paikan valintaan, sillä mukanamme oli pikkuinen Lara.

Kiila oli minulle tuttu jo aiemmin, mutta talon ruokatarjontaan tutustuin vasta nyt. Kesällä terassista pääsi tulemaan yksi Helsingin suosikeistani, eikä vähiten siksi, että lasin Keltaista leskeä sai sopuisaan seitsemän euron hintaan. Nyt samalta baaritiskiltä tilasimme kuitenkin lounasburgerit.

Emme olleet nähneet Laran äidin kanssa hetkeen, joten meitä burgereiden hurjan pitkä valmistusaika ei niin haitannut, tarinoita riitti paljon kerrottavaksi ja vauvakin nukkui tyytyväisenä. Ruoka tuli pöytään puolen tunnin odotuksen jälkeen. Sitä ennen saimme toki noutaa kipon salaattia suhteellisen monipuolisesta noutopöydästä, mistä sai vielä ruoan jälkeen hakea kupin kahviakin.

Burger itsessään oli maistuva perushampurilainen. Välissä tuttu naudanpihvi, sopivasti juustoa ja rinnalla kasa rapsakoita ranskalaisia coleslawn kaverina. Lounashinta oli euron verran listahintaa edullisempi ja nälkä valtavalla annoksella luulisi lähtevän suuremmaltakin herrasmieheltä. Lounaslistan muu tarjonta oli kotiruokamaisempaa kuin burgerimme: hernekeittoa, lihapullia ja salaattiannoksia. Ehkä niitä saa tilattua nopeamminkin.

TAPAKSIA TAMPERELAISITTAIN

Inez tarjoili mm. bruchettoja, kanadippiä ja tulisia lihapullia.

Elokuun alkupäivinä Tampereella vierähti päivä Red Hot Chili Peppersien keikkaa odotellessa. Nälkähän siinä tuli. Festarihengessä siemailtiin aperitiivit kuurosateisen Tammerkosken rannalla ja suunnistettiin läheisiin Inez Tapas Bar Sidreriaan evästämään.

Inez oli rento, avara, hyvin loungemainen ravintola. Taustalla soi astetta liian lujalla sisustukseen sopiva musiikki ja tiskillä tilauksia otettiin vastaan englanniksi.

Tapasvalikoima oli runsas: sekä kylmiä että lämpimiä annoksia löytyi reippaasti. Päädyimme neljän hengen porukassa jakamaan useampia annoksia, jotka voi tilata joko pieninä yhden hengen annoksina (3-5€) tai isoina ryhmäannoksia (8-15€). Kyytipojaksi valitsimme hyvästä valikoimasta siidereitä ja viinejä. Inez tuo myös itse maahan siidereitä, mikä on aina postiivinen yllätys ravintolalta. Annokset tuotiin pitkähköllä viiveellä pöytään, mutta muuten sekä palvelu että ruoka toimivat kivasti.

Loppukesäinen kaveri-illallinen toimi Inezissä hyvin ja voisin kuvitella meneväni paikkaan isommallakin porukalla viettämään iltaa.

F-NTASTINEN F-HOONE

Rento, tyylikäs ja edullinen ravintola F-hoone löytyy kivenheiton päästä Tallinnan keskustan sykkeestä, tehdashenkisestä Kalamajan kaupunginosasta.

Vanhassa tehdashallissa oli avaruuden ja valon lisäksi paljon paikallisia syömässä lounastaan. Tilaa oli paljon niin sisällä hallissa kuin loppukesän lämmössä suurella terassilla. Lounaslistan vaihtoehdot olivat suhteellisen monipuolisia ja hinnat eivät todellakaan kirpaisseet. Päivän keitto, joka päätyi kaverin alkuruoaksi, maksoi kokonaisen yhden euron. Muut annokset ristelivät hintaluokassa 3-9 euroa.

Valitsin itse alkupalaksi aasialaishenkisen lohiannoksen. Kirpsakkaaksi marinoitu lohi tarjoiltiin pikkelöityjen kurkkujen, kirsikkatomaattien ja seesaminsiementen kanssa. Maut olivat kohdallaan, mutta olisin ollut tyytyväinen pikkuisen pienempäänkin määrään lohta. Pääruoaksi sain linssimuhennosta broilerilla. Yksinkertaisuudessaan annos oli toimiva ja yrttinen kastike toi kivan piristyksen muuten maltilliselle muhennokselle. Ravintolan viinilista oli suhteellisen suppea, mutta hyvät perusviinit niin valkoisena kuin punaisena löytyi ruokien seuralaisiksi.  

F-hooneen fiilis ja loistava hinta-laatu -suhde ovat ehdottomasti pienen vaivan arvoisia. Ravintolaan pääsee keskustasta kävellen alle puolessa tunnissa ja taksilla taitat matkan muutaman euron hintaan hetkessä. Jos pidät keskustassa sijaitsevasta ravintola Sfääristä, pidät myös F-hooneesta.

TAMPEREEN GLOKAALI BERTHA

Pikainen työreissu Tampereelle antoi hyvän syyn tutustua Berthaan. Ravintola sijaitsee ronskissa Rautietyöntekijöiden talossa ydinkeskustassa. Talon ulkopuolella seisoessaan ei uskaltaisi toivoa niin pieteetillä suunniteltua, hienostunutta sisustusta ja rauhallista tunnelmaa, kuin mitä oven aukaisu paljastaa.

Lounasaikaan Berthaan oli löytänyt tiensä vain muutama seurue, joten pöydän sai helposti. Yritin aiemmin kesällä varata pöytää ravintolasta illallisaikaan, mutta turhaan. Bertha on saanut mukavasti huomiota medialta, joten täydet kattaukset pikkuisessa ravintolassa eivät ole ihme. Ravintola linjaa itsensä glokaaliksi, eli kansainvälisiä ja kotimaisia raaka-aineita yhdisteleväksi, mutta lounas tuntui hyvinkin lokaalilta kokonaisuudelta.

Alkuun saimme lohta salaattipedillä majoneesin, viiriäisenmunien ja mädin seurassa. Raaka-aineet olivat odotetusti huippuluokkaa ja kokonaisuus oli raikas. Suurin miinus tuli puuttuvasta viinilasista, sillä annos huuti kyytipojakseen kunnon Rieslingiä. Mutta eihän sitä nyt lounaalla, herra johtajan seurassakin vielä.

Lohta seurasi murea possu, joka onnellisesti lepäsi porkkanapyreen ja vehnälisukkeen päällä. Ruusukaali, lanttu ja balsamicokastike saivat annoksen maistumaan syksyltä. Rouheat, jopa savuisen tunkkaiset maut saivat hetkeksi miettimään, onko ruoka hyvää vai pahaa, mutta jälleen tasokkaat raaka-aineet pelastivat tilanteen ja tekivät tästä varsin rustiikista kokonaisuudesta kerrassaan juhlavan.

Kahvin kaveriksi eteemme tuotiin vielä valkoinen jälkiruoka. Kyytönmaitoa kolmella tapaa - vanukkaana, moussena ja sorbettina - oli sopivan kevyt lopetus onnistuneelle lounaalle.

Illallinen Berthassa on vielä joskus kokeiltava ja viinilistakin vaikuttaa lupaavalta. On ihana huomata, että tasokkaita ravintoloita on muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Lisää Berthan kaltaisia bistroja!