CHILI CON VERDURE

29. huhtikuuta 2013

Hälsans Kökin pakasteet pelastavat laiskana päivänä, kun kunnon kasvisruoka maistuisi, mutta haluaisi välttyä perunoiden ja porkkanoiden kuorimiselta. Ja mikä mukavinta, nämä tuotteet maistuvat myös vannoutuneille lihansyöjille. Pääsin mukaan Buzzadorin kampanjaan ja sain jo tutuiksi tulleiden kasvispihvien lisäksi  kokeiltavaksi  kasvismureketta, josta syntyi lounaaksi erinomaista kasvischiliä.

CHILI CON VERDURE
kahdelle

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1/2 chili
1 dl vahvaa kasvislientä
1 pieni purkki tomaattimurskaa
200g punaisia linssejä
1 dl pakasteherneitä
1 tl hunajaa
1 tl savupaprikajauhetta
Luonnonjogurttia
Tuoretta korianteria

Kuullota pilkotut sipulit ja chili öljyssä paistokasarissa, lisää kasvismureke. Kiehauta kasvisliemi ja sekoita kasvismurekkeen joukkoon. Huuhtele linssit kylmällä vedellä. Lisää paistokasariin tomaattimurska, linssit, herneet ja mausteet. Anna hautua n. 15 minuuttia ja tarkista maku. Koristele annos luonnonjogurtilla ja tuoreella korianterilla.

UPPOMUNAA BRIOSSILLA

22. huhtikuuta 2013

Tein hetki sitten Murujen ohjeella briossia. Kahden hengen ja yhden kissan taloudessa ei kokonainen vuokaleipä ihan noin vain lopukaan, vaikka se olisikin hurjan hyvää. Pakastin osan briossista ja tein siitä lisää herkkuja. Yksi loistava käyttötarkoitus löytyi uppomunan alta.

UPPOMUNAA, BRIOSSIA JA HOLLANDAISEA
kahdelle

2 l vettä
1/2 dl etikkaa
2 kananmunaa
2 reilua siivua briossia
2 siivua kinkkua
1 dl hollandaise-kastiketta
Voita
Rucolaa
Suolaa & pippuria

Kuumenna vesi hymyileväksi, lisää etikka ja pyöräytä veteen kauhalla pyörre. Riko muna ja pudota (esimerkiksi kauhalla) se pyörteeseen. Keitä noin 5-6 minuuttia ja nosta kuivahtamaan paperille. Valmista hollandaise. Paahda briossi voissa. Kokoa briossille rucolaa, uppomuna, siivu kinkkua ja hollandaise-kastiketta. Mausta suolalla ja pippurilla.

SPINACH BABA PASTILAA SANDROSSA

7. huhtikuuta 2013

Kallion legendaarisin kioski Sandron kulma muuttui hetkessä yhdeksi Linjojen parhaimmista ravintoloista. Sandro on samalla baari, lounas- ja illallispaikka sekä kahvila. Toiminnan taustalla on puolestaan samoja henkilöitä kuin Siltasessa ja Shanghai Cowboyssa, ja se näkyy niin paikan sisustustyylissä kuin sapuskoissakin. Sandro kuvaa keittiötään monerniksi afrikkaiseksi, mikä selittääkkin ehkä vahvaa kasvisruokien tarjontaa.

Hiljainen sunnuntai-iltapäivä, muutama hassu asiakas. Pariskuntia kahvilla ja perheitä lounaalla. Menimme posket punaisina Töölönlahden kävelyn jälkeen sisään Sandroon, eikä pöydän saaminen ollut ongelma. Tarjoilu pelasi yhden hengen voimin hieman hapuilevasti, ja vain englanniksi. Tarjolla oli muutaman ruokalajin lista, joista kaikki yhtä kana-poikkeusta lukuunottamatta olivat kasvisannoksia. Listan lihattomuuteen pettyneille pojillekin löytyi lopulta mieleiset annokset. Itse päädyin pinaattiseen babaan, eli pinaatti- ja vuohenjuustotäytteiseen filotaikinanyyttiin.

Reippaan odottelun jälkeen viimeisen päälle kauniit, reilun kokoiset ruoka-annokset kiidätettiin keittiöstä pöytään. Maut olivat vähintäänkin kohdillaan ja kaikki nyökytelivät tyytyväisinä valintoihinsa.

Sandro pitää kokeilla vielä illanviettopaikkana. Sunnuntain lounaalla se ajoi asiansa, mutta olisi kiva nähdä, millaisen jengin paikka kerää asiakkaikseen iltaisin. Kallishan tämä uusi paikka on muihin kulmakuppiloihin tuolla alueella verrattuna, mutta ehkä kivasta sijainnista ja viihtyisästä, supetrendikkäästä sisustuksesta joutuu maksamaan pikkuisen ekstraa tuopin hinnassa.

KIEVIN KANAA JA KIRSIKKAPIIRAKKAA, HARASOO!

4. huhtikuuta 2013

Ei, en ole lopettanut syömistä. En myöskään kokkaamista. Vuorokausistani on ehkä poistettu joitain tunteja. Ehkä juuri ne blogille varatut kirjoitustunnit. Mutta hyvissä lihoissa tällä ollaan, käytiin oikein risteillen itäisen naapurimme loisteliaassa kaupungissa, Pietarissa.

Laivayhtiö St. Peter Line pääsi juuri hetkeä ennen matkaamme median parrasvaloihin. Lukiolaiset olivat saaneet pahan maun suuhunsa laivan ala-arvoisesta palvelusta ja huonosta, kirjaimellisesti olemattomasta ruokatarjoilusta, sekä ylihinnoitellusta vedestä. En odotellut kovin paljoa tästä 13 tuntisesta matkasta 80-luvun autolautan kyydissä, mutta M/S Princess Maria pääsi yllättämään.

Perjantai-ilta. Laivaan päästyämme varasimme pöydän venäläistä ja eurooppalaista ruokaa tarjoilevasta Explorer's -ravintolasta hetkeä myöhemmäksi, ja suuntasimme aperitiiveille viereiseen baariin. Allekirjoittaneen ennakkoluuloinen asenne laivan tarjontaa kohtaa sai ensimmäiset murtumansa baarin ovella. Annan täydet pisteet teemavalinnasta - jäniksiä, kaikkialla oli jäniksiä! (Jos pidänkin erityisen paljon kissoista, jänikset ovat vahva kakkonen sillä topten-listalla, jonka eläimet saavat minut lässyttämään idioottimaisesti myös julkisella paikalla.) Sinänsä paikassa ei ollut jänistä ihmeempää sisältöä, perus hanaolutta ja piccolo-kokoisia kuohujuomia sai kuitenkin kohtuuhintaan pubiruoan, karaoken ja urheilu-uutisten tahdittamana. Niin, paikan nimi oli siis Rabbit Bar, Jänisbaari.

Explorer's oli tyhjillään, joten pöytävarauksemme oli sinänsä turha. Viereisessä pöydässä illasti viisi valkounivormuista setää, ja ettei olisi jäänyt vaatteista arvailun varaan, keskellä heidän pöytäänsä seisova A4-kokoinen kyltti ilmoitti kyseessä olevan kapteenin pöydän. Tilasimme pullon uusi-seelantilaista Pinot Noiria ja yllätyimme sen hinta-laatusuhteesta iloisesti.

Alkuruoaksi valitsemamme borch-keitot tarjoiltiin höyryävän kuumina maistuvan leivän kera. Yllätyin taas. En uskonut saavani ehkä parasta borchia ikinä St. Peter Linen ravintolasta, mutta sain.

 Pääruoaksi ilmoitin haluavani Kievin kanaa, johon tarjoilija kommentoi, ettei ehkä kannata, sillä annos on todella iso ja liha on kuivaa. Tilasin silti, ja pidin rapsakkaan taikinakuoreen kätketystä jauhetusta kanasta. Erikoista oli vain se, että tämä klassinen venäläinen annos oli koristeltu iloisesti tuoreilla marjoilla. Sen verran suuri kana todellakin oli, ettei tilaa jälkiruoalle enää ollut.
Lauantai. Laiva oli myöhässä aikataulustaan vaikean jäätilanteen vuoksi, eivätkä venäläiset tullimiehet pitäneet kiirettä tulla töihin 1000 hengen odotellessa passintarkastusta, joten visiitti Pietariin jäi varsin lyhyeksi. Ehdimme silti kiertää koko Eremitaasin. Tosin ulkopuolelta ja Valentin Konosen vauhdilla. Otimme pakolliset turistikuvat kirkosta veren päällä ja suuntasimme kunnon venäläislounaalle Tsar-ravintolaan, jota Välimäkikin suositteli VR:n sivustolla. Listalta olisi löytynyt kaikki venäläisen keittiön klassikot ja sisustuksensa puolesta paikka olisi mennyt meille palatsista.

Kalliimmanpuoleinen lounas tarjoiltiin uskomattoman monen henkilökunnan jäsenen voimin. Päädyin tilaamaan maksaa Stroganovin tapaan ja kohtaamaan ala-asteelta jääneen maksakatastrofi-kammoni. Tässä annoksessa ei todellakaan ollut mitään vikaa: Pehmoinen, maukas maksa lepäsi kermakastikkeessa perunalisukkeen rinnalla. Vierellä lasi täydellistä Chiantia. Olin enemmän kuin tyytyväinen, vaikka lompakko kevenikin lähes viidenkymmenen euron verran pelkästä pääruoasta ja lasista viiniä. Kivenheiton päästä löytyi mukava kahvila jälkiruokapaikaksi. Cafe Singerin kirsikkapiirakka ja cappuccino olivat huippuluokkaa.

Jos ei harrasta paritanssia tai karaokea, ei laivamatkailu tarjoa juuri muita tekemisvaihtoehtoja kuin syömisen. Jätimme edellisestä illasta oppineina pöytävarauksen väliin, mutta nyt se olisikin tullut tarpeeseen. Italialaisravintola Napoli Mia oli viimeistä sinisellä sametilla verhoiltua puutuolia myöten täynnä. Kuohuviinilasin mittaisen odottelun jälkeen pöytä vapautui ja tilasimme jälleen pullon punaviiniä. Eilinen yllätys hinta-laatusuhteesta ei varsinaisesti saanut jatkoa, mutta kyllä tämäkin toimi mukavasti päivän pizzan, kinkku-herkkusienen, kyytipoikana. Jälkiruoaksi nautimme uhkapelejä ja yläkannen Cubarin mojitoja. Kyllä ristely voisi mennä huomattavasti huonomminkin.

St. Peter Linen M/S Maria sai pisteitä yllättävän monipuolisesta ravintolavalikoimastaan ja ruoan tasosta. Kokeilemiemme paikkojen lisäksi laivalta olisi löytynyt koko kansa suosikki, buffet-ravintola Seven Seas, sekä trendikkäämpänä vaihtoehtona Sushi Bar. Pietariin puolestaan pitää päästä kesällä uudelleen, sillä kaupunki on täynnä hyviä ravintoloita ja mielenkiintoista nähtävää. Mutta matka taitetaan kuitenkin sitten junalla.

MURUJEN BRIOSSIA

3. maaliskuuta 2013

Viime viikonloppu meni Murun seurassa. Kolmen ruokalajin illallisen lisäksi testasin vielä briossin, joka maistui niin sunnuntain aamiaisella kuin illallisellakin. Briossi on superhyvää ihan sellaisenaan, mutta toimii myös hyvän hillon kanssa tai suolaisilla täytteillä. Monipuolinen, herkullinen ja helppo leipä. Murujen kirjasta vielä sen verran, että tämän inspiroivan ja kauniin opuksen tekijänpalkkio ohjataan Näkövammaisten keskusliitto ry:lle opaskoiran kouluttamista varten. Koira on jo saanut nimenkin: Didi-Muru.
...

BRIOSSI
1/4 pakettia hiivaa
0,7 dl maitoa
8,5 dl vehnäjauhoja
6 kananmunaa
1 tl suolaa
300g temperoitua voita

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon yleiskoneen kulhossa. Lisää jauhot, kananmunat, sokeri ja suola. Alusta taikinaa noin kymmenen minuuttia. Lisää temperoitu voi (seisotin voita huoneenlämmössä tunnin verran, saa kelvata temperoinniksi) paloina koko ajan vaivaten, kunnes taikina on sileää. Peitä astia liinalla ja kohota jääkaapissa yön yli. Siirrä taikina vuokaan ja anna kohota vielä ainakin kaksi tuntia. Voitele pinta kananmunalla ja paista 175 asteessa 20-30 minuuttia. Valmis briossi on pinnaltaan kullanruskea ja sisältä kuohkea.


VEGESAFKAA: PASTAA & PERSILJA-MANTELIKASTIKETTA

25. helmikuuta 2013

Nopea startti viikonloppuun kiireisen työpäivän jälkeen tarvitsee onnistuakseen vain pullon hyvää viiniä, nopeasti valmistuvaa evästä ja parasta mahdollista seuraa pöydän toiselle puolelle. Tuloksena takuuvarmasti parempi mieli ja naurusta kipeät poskipäät. Vegevieraille voi tarjoilla vaikkapa tätä Glorian Ruoka & Viini -lehden parhaaksi kasvispastaksi vuonna 2012 valittua helppoa ja maukasta pastaa persilja-mantelikastikkeella, niin kuin minä tein ystävälleni Linalle. Jos tykkäsit siitä avokadopastasta, tykkäät todennäköisesti tästäkin kasvisherkusta.
...

PASTAA PERSILJA-MANTELIKASTIKKEELLA
2:lle

Tarvitset -
1 iso punainen paprika
n. 1/2 pakettia (penne) pastaa
n. 100 g buffalo mozzarellaa
1 dl kuorittuja manteleita
1 valkosipulinkynsi
1 dl oliiviöljyä
1 dl lehtipersiljaa
paahdettuja pinjansiemeniä
sitruunamehua
suolaa

Lämmitä uuni grillivastuksella 225 asteeseen. Pese ja halkaise paprika, poista siemenet ja valkoiset osat. Laita paprikan puolikkaat öljytylle uuninpellille leikkauspuoli alaspäin. Paahda, kunnes kuori mustuu ja kupruilee. Laita paprikat muovipussiin ja sulje pussi, anna paprikoiden jäähtyä.

Paahda nyt mantelit kuivassa pannussa ja heti perään samalla pannulla pinjansiemenet. Nosta molemmat sivuun jäähtymään. Keitä pasta reilussa, hyvin suolatussa vedessä. Vähennän aina itse minuutin pastapakkauksen keittoajasta, näin pasta on ruokailessa juuri sopivan al dente. Pastan kiehuessa jauha raffisti valkosipulinkynsi, mantelit, lehtipersilja, öljy ja suola keskenään kastikkeeksi sauvasekoittimella.

Nylje paahdetut paprikat ja pilko suupaloiksi. Pirskottele paprikoille oliiviöljyä, sitruunamehua ja suolaa. Sekoita keskenään pasta, persilja-mantelikastike, paprikat ja revi vielä mozzarella annoksen päälle. Koristele pinjansiemenillä ja persiljasilpulla. Kyytipojaksi meille kelpasi Pfaffenheimin Pinot Blanc.

JALLUPULLAT

24. helmikuuta 2013

Tulen ehkä hieman trendien jäljessä näiden jallupullieni kanssa. Reseptihän on saanut alkunsa ravintola Torin klassikkoannoksesta, ja sen erilaisia versioita on julkaistu useissa ruokablogeissa jo vuosia sitten. Mutta meillä näitä tehtiin ensimmäistä kertaa nyt ja kovasti tykättiin. Jaloviina on poikain metsäretkien peruseines, joten pullollinen yhden tähden sellaista löytyi kuin löytyikin jäänteenä syksyn reissuilta.

Ravintola Torista tuli puolestaan mieleeni, että Punavuoren lisäksi Tori löytyy nykyisin myös ihan tästä Pengerkadun läheltä, Alppilasta. Nimeltään tuo sisarravintola on tietenkin AlppiTori. Sopuisan hintainen, viihtyisä ja näppärä pikku ruokakuppila on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Mutta nyt siihen Pengerkadun versioon jallupullista:
JALLUPULLAT
eli lihapullia, jaloviina-kermakastiketta & perunamuusia 2-3:lle hengelle

Lihapulliin -
400 g naudanjauhelihaa
1 dl ranskankermaa
1/2 dl sipulikeittoiaineksia
1/2 dl paahdettua sipulia
Mustapippuria myllystä

Kastikkeeseen -
2 rkl voita
3 rkl vehnäjauhoja
1,5 dl demi-glace kastikepohjaa
1,5 dl vettä
1,5 rkl kanafondia
1 dl kuohukermaa
4 rkl Jaloviinaa

Perunamuusiin -
6 kpl keskikokoista yleisperunaa
1 rkl voita
1/2 dl kuohukermaa
Valkopippuria & suolaa myllystä

Lisäksi -
Persiljaa
Myrttisen suolakurkkuja

Laita kuoritut perunat kiehumaan ja uuni lämpeämään 175 asteeseen. Sekoita kaikki lihapulla-ainekset tasaiseksi massaksi ja pyörittele massasta isoja pullia kuudesta kahdeksaan kappaletta. Tai jos pieni on mielestäsi kauniimpaa, niin saat taikinasta jopa 12 pullaa. Asettele uunivuokaan ja paista pullia uunissa noin 40 minuuttia.

Siirry kastikkeen pariin. Sulata voi pannulla ja lisää vehnäjauhot. Ruskista hieman ja lisää sitten demi-glace. Sekoita fondi veteen ja lisää kastikkeeseen. Anna kiehua hiljalleen noin puoli tuntia.

Lisää keitettyjen perunoiden joukkoon voi ja kerma. Kiehauta ja muussaa tehosekoittimella tai perunasurvimella. Mausta valkopippurilla ja suolalla.

Lisää kastikkeeseen kerma, Jaloviina ja uunituoreet lihapullat. Kokoa annos ja lisää lautaselle suolakurkkua. Koristele halutessasi persiljalla. Ruokajuomaksi sopii niin maito, olut kuin täytetläinen punaviinikin. Meidän pöytään löytyi pullollinen Argentiinalaista Norton Barrel Select Malbec -viiniä, joka hoiti hommansa moitteetta.

LUOMO EROTTUU LUOVUUDELLAAN

29. tammikuuta 2013

Viime vuosi oli varsin vilkas. Hyvä että ehdin hengittää. Pari työpaikkaa kaatui alta, vaihdoin sivilisäätyä, matkustin maailmalla - ja Pengerkadun tarinoista päätellen sekä hyvät että huonot hetket kuitattiin poikkeuksetta hyvällä ruoalla ja viinillä. Vuoden 2012 viimeinen illallinen nautittiin Michelininsä ansainneessa ravintola Luomossa.

Ravintola Luomo muutti toukokuussa 2012 Helsingin Vironkadulta historialliseen Goviniuksen taloon Pohjoisesplanadin ja Katariinankadun kulmaan. Samaan taloon avattiin Luomon astetta rennompi sisko, Pure bistro. Bistro löytyi helposti, mutta Luomon ovea etsimme uudenvuodenaaton pakkasessa hetken verran. Huonosti merkityn oven takaa paljastui arkinen rappukäytävä, mikä johdatti rennon skandinaaviseen ravintolasaliin talon toiseen kerrokseen. Iloinen, nuorekas ja hyvinkin rento henkilökunta otti meidät hymyillen vastaan, ohajsi pöytään ja esitteli aikailematta illan menun. Päätöksenteko oli helppoa, sillä menuvaihtoehtoja oli tasan kaksi: viisi tai seitsemän ruokalajia. Päädyimme viiteen annokseen ja näille ruoille suunniteltuun viinipakettiin. Niin ja lasilliseen samppanjaa aperitiiviksi. Tietenkin.
Ennen kuin ensimmäinen viini oli päässyt edes huulille, saimme keittiöstä tervehdykseksi illan teemaan sopivasti Nakkeja ja perunasalaattia. Nakit olivat kotoisasti ankanmaksaa ja ne lepäsivät perunalastujen seurassa. Innovatiivista, kuten kaikki Luomon lautasilla tuntui olevan.

Reippaalla tahdilla lautanen vaihtui toiseen ja saimme ensimmäisen varsinaisen alkuruoan, Peruna-tryffelirisoton. Annos sinänsä oli luonteeltaan nöyrä, mutta pisteet tulivatkin pyöreän maun lisäksi kivasta tarjoilutavasta. Pengerkadullakin laitetaan jatkossa sillipurkit talteen, sillä niistä voi todellakin tarjoilla Michelin-tasoista risottoa.
Virheettömät viinivalinnat seurasivat annoksia. Odotteluun ei aikaa tuhlattu ja välissä ilahdutettiin useammallakin amuse bouchella. Pääruoan sai valita kahdesta vaihtoehdosta. Minulle tarjoiltu Possua Waldorfin tapaan ei juuri noussut annoksena alkuruokien yläpuolelle, mutta ei se jäänyt varjoonkaan. Raikas possu istui kokonaisuuteen kuin lusikka suuhun. Koko menu oli tasaisen varmaa suoritusta.
Vaikka annoskoot eivät olleetkaan valtavia, niin välijuustoille en löytänyt enää tilaa. Illallisen lopetti Ilotulitus, värikäs ja ihanan ei-niin-makea kokonaisuus sorbettia ja hedelmiä.

Vahvin piirre Luomossa oli elämyksellisyys, sillä menun annoskuvaukset eivät todellakaan antaneet viitteitä tulevasta. Heikkoja lenkkejä en juurikaan löytänyt - ellei lasketa sitä ovelasti piilotettua sisäänkäyntiä tai rumaa rappukäytävää. Kaikki Helsingissä tällä hetkellä Michelin-tähteä kantavat ravintolat on nyt kierretty ja Luomo pääsee omalla tähtilistallani Chez Dominiquen ja Demon jälkeen kolmannelle sijalle. 

LISÄÄ JAPANIN HERKKUJA: LOHI RAMEN

14. tammikuuta 2013


Ramen, eli japanilainen nuudelikeitto, on tullut tutuksi matkoilla, mutta tein sitä nyt ensimmäistä kertaa itse. Keittoon voidaan lisätä nuudelien kaveriksi esimerkiksi possua, kanaa, tofua, kasviksia tai kalaa. Omaan rameniini valitsin marinoidun lohen Hannan soppa -blogista löytyneen ohjeen innoittamana.

Helppo, maukas ja lämmittävä keitto sopii mainiosti kylmään talvipäivään. Hyvä syy kokeilla uusia aasialaisreseptejä on myös se, että niiden seuraan sopii erinomaisesti vuoden 2012 viiniksi valittu Kungfu Girl Riesling 2011. 


LOHI RAMEN
2:lle nälkäiselle

Marinadi lohelle -
pieni pala inkivääriä kuorittuna ja raastettuna
valkosipulinkynsi raastettuna 
pala sitruunaruohoa hakattuna ja halkaistuna
2tl miriniä
2tl soijakastiketta
2tl kalakastiketta
1tl hunajaa

Lisäksi-
300g hyvää lohta
suolaa ja valkopippuria
100g ramen nuudeleita
5dl kanalientä
2tl kalakastiketta
valkosipulinkynsi raastettuna
1 porkkana suikaleina
2-4 herkkusientä viipaleina
1/2 kurkku, josta siemenet on poistettu, suikaleina
kourallinen vihreitä papuja halkaistuna
kourallinen korianteria hienonnettuna

Sekoita marinadin ainekset keskenään kulhossa. Jaa lohi kahdeksi annospalaksi ja mausta palat pippurilla ja suolalla. Yhdistä marinadin kanssa ja siirrä jääkaappiin maustumaan vähintään tunniksi.

Keitä nuudelit ohjeiden mukaisesti, valuta ja huuhdo kylmällä vedellä. Annostele nuudelit valmiiksi keittolautasille. Sekoita kanaliemeen kalakastike sekä valkosipuli ja kiehauta. Lisää liemeen lohipalat marinaadeineen ja anna hautua 2-3 minuuttia kannen alla. Lisää kasvikset ja hauduta vielä toiset 2-3 minuuttia. Nosta kalat kattilasta kun ne ovat juuri ja juuri kypsiä, pidä ne lämpiminä. Älä hauduta lohta liian pitkään, sillä kypsyminen jatkuu, vaikka nostat lohen pois keitosta. Kaada keitto nuudelien päälle ja jaa kasvikset. Nosta lohet päällimmäiseksi lautasille ja koristele korianterilla. Tarjoile heti.

MISO

9. tammikuuta 2013

Misokeitto pääsi tyttöjen sushi-illan alkuruoan rooliin. Olimme sen verran juhlatuulella, että unohdimme suosiolla vihreän teen ja nautiskelimme sen sijaan japanilaista Asahi-olutta keiton kaverina.

...
NOPEA MISOKEITTO
4 hengelle alkuruokana

5 dl vettä
5g Dashino-moto -jauhetta
4 rkl misotahnaa
1 rkl merilevärouhetta
pala purjoa
tofukuutioita
Cavi-Art -merilevävalmistetta

Mittaa vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää dashi-jauhe ja merilevärouhe. Molemmat tuotteet löytyvät etinisistä ruokakaupoista, omani ostin Vii-Voanista Hakaniemestä. Jos rouhetta ei löydy, voit hyvin esimerkiksi leikata suikaleita norilevystä. Ota puoli desiä lientä kuppiin ja sekoita misotahna siihen. Kaada liemi takaisin kattilaan. Pilko pala purjoa ja kuutioi tofu valmiiksi kuppeihin tai syville lautasille. Kaada kuuma keitto tofun ja purjon päälle ja koristele Cavi-Art -merilevävalmisteella.

JOULUN 2012 VIINIT

21. joulukuuta 2012

Kuvalähde: Alko
Joulun ruokapöydän herkkuihin en voi/halua/uskalla vaikuttaa, sillä suuntaamme hyvin perinteiseen karjalaiseen joulupöytään. Äiti on loistava perinneruokakokki ja seuraan aina innolla vieressä, miten imelletty perunalaatikko ja kunnon karjalanpaisti leivinuunissa valmistetaankaan. Mutta viinit, niitä äiti ei valitse. Eikä edes juo, sillä kotikalja on hänen mielestään se ainoa oikea juoma laatikoiden ja harmaasuolatun kinkun seuraan. Ajattelin silti uskaltautua ostamaan omaksi ilokseni pari vaihtoehtoa perinnejuomalle.

Varsinaisia alkupaloja ei meillä tunneta, vaan kaikki herkut kannetaan pöytään kerralla. Monipuolisuus on siis avainsana viinivalinnassa. Omat mieltymykset johdattelevat luonnollisesti joulujuomienkin valintaa, joten on helppo päätyä kahteen suosikkirypäleeseeni, Rieslingiin ja Pinot Noiriin.

Puolikuiva, hapokas, sitruksinen ja kevyen mausteinen saksalainen Anselmann Riesling Classic on sopiva valinta niin kalojen, laatikoiden kuin kinkunkin kaveriksi. Klassinen Riesling on yllättävän monipuolinen ruokaviini. Punaviinin (ja vaihtelun) ystäville valitsen puolestaan uusi-seelantilaisen Matua Marlborough Pinot Noirin. Lämmin, keskitäyteläinen, kypsän herukkainen ja makean kirsikkainen viini sopii hyvin liharuokien ja tuhdimpien kalaruokien seuraan. Itse viihdyn Pinot Noirin seurassa ihan ilman ruokaakin, joten ei haittaa, vaikka pullo ei tyhjenisi vielä ruokapöydässä.

Erinomaista ja maistuvaa joulua jokaiselle, nautitaan!

SIIKAA AROMAATTISESSA LIEMESSÄ

5. joulukuuta 2012

Hallista lähti mukaan kokonainen siika. Farangin keittokirjasta löytynyttä reseptiä mukaillen tein siialle aromaattisen liemen ja tarjoilin keitetyn riisin kera. Resepti on helppo ja lopputulos on maistuva, kannattaa kokeilla.

SIIKAA AROMAATTISESSA LIEMESSÄ
Neljälle

1 isohko kokonainen siika suomustettuna
suolaa pippuria
ruokaöljyä

Aromaattinen liemi
3 tähtianista
1 kanelitanko
pieni pala inkivääriä
1 sitruunaruoho
2 valkopippuria
4 rkl valkoviiniä
3 rkl palmusokeria
1/2dl osterikastiketta
5dl hyvää kanalientä
2 rkl kalakastiketta
2 limetin lehteä

Koristeeksi
tuoretta korianteria silputtuna
rapeaa sipulia
limettirenkaita
punaista chiliä
kevätsipulirenkaita
(liemen tähtianikset ja kanelitanko)

Aloita aromaattisen liemen valmistamisesta. Paloittele sitruunaruoho ja inkivääri kattilaan, annostele kaikki mausteet ja aromaatit sekaan, ja kaada päälle nesteet. Kiehauta ja anna hautua noin 15 minuuttia. Käsittele sillä aikaa kala. Tee nahkaan viiltoja, voitele öljyllä ja mausta suolalla ja pippurilla. Aseta kala vuokaan ja kaada hautunut liemi siian päälle. Paista kalaa uunissa sen koosta riippuen noin 12-16 minuuttia. Siivilöi aromaattinen liemi ja tarkista sen maku. Siirrä kala tarjoiluvadille ja kaada liemi päälle. Koristele ja nauti heti keitetyn riisin kaverina.

BALIN RAVINTOLAVINKIT

30. marraskuuta 2012

Majoituimme lomalla Seminyakin alueella Balin eteläosassa, Le Jardinin viihtyisässä villassa. Alue on hyvin eloisa, täynnä erilaisia baareja ja ravintoloita, joista useita tuli kokeiltua. Koska Seminyakissa on paljon tasokkaita hotelleja, myös saaren tasokkaimmat ravintolat löytyvät Nusa Duan ohella sieltä. Listasin muutaman mainitsemisen arvoisen ravintolan, joissa kävimme:

Valtavan kaunis korkeaan halliin perustettu ravintola tarjoilee eurooppalaishenkistä ruokaa ja paikallisia klassikoita. Listoilta löytyy myös mukavasti viinejä, vaikka viinien hinnoittelu onkin suhteessa ruoan hintaan varsin korkea, niin kuin Aasiassa yleisestikin. Alkuruoaksi päädyin tonnikala tartariin ja pääruokalautaselta löytyi pastaa merenelävillä. Tuore aviomieheni valitsi puolestaan kampasimpukoita alkuun ja sen päälle paikallista häränhäntäkeittoa.

Paikan hinta-laatusuhde oli erinomainen, kahden ruokalajin illallinen viineineen maksoi noin 60 euroa kahdelta hengeltä. Kun koti-ikävä iskee, herkuttele Bistrotissa eurooppalaisittain.

The Bistrotin sisustus on hauska sekoitus uutta ja vanhaa
Mereneläviä pastalla
Luksusravintolan maineessa oleva Sarong oli ainoa paikka, jossa ovella muistutettiin pukukoodista - ei liian lyhyitä shortseja tai hihatonta paitaa. Ilman pöytävarausta emme päässeet ravintolan sisätiloihin, vaikka vapaita paikkoja näytti olevan. Isokenkäiset maistelivat ravintolan peräosassa samppanjaa. Lämmin ilta sujui hienosti myös Sarongin puutarhassa, minne iltapukuinen tarjoilija meidät ohjasi. Ruoka oli moitteetonta aasialaista fine diningia. Possun vatsaa, dimsumeja, barramundia ja tulisia kastikkeita riisin kera.

Drinkit olivat moitteettomia ja viinivalikoimakin oli kohtuullinen. Kahden hengen illallinen pitkän kaavan mukaan maksoi noin 100 euroa. Jos pidät Farangista tai Gaijinista, kokeile Balilla Sarongia.

Sarongin pork belly
Suussa sulavat dim sumit

Huomasin ravintolan suloisen riisipaperivaloin koristellun puutarhaterassin taksin ikkunasta ja päätimme mennä Bonitaan illalliselle vielä samana päivänä. Loistava valinta! Rennon asiallisen palvelun kanssa saimme pöydän täyteen aasialaisia herkkuja, Nasi campuria, vietnamilaisia kevätrullia ja grillattuja jättikatkarapuja riisillä. Kyytipojaksi tietenkin paikallista olutta, Bintangia.

Bonita oli edullinen ja hyvä, illallinen kahdelle maksoi vain noin 25 euroa. Drinkkejä, rentoa meininkiä ja hyvää aasialaista sapuskaa vailla? Mene Bonitaan.

Taivaallisia vietnamilaisia rullia

Bikuun menimme Tripadvisorin hurjan hyvien arvostelujen ansiosta. Herra Biku itse otti iloisesti ovella vastaan ja ohjasi ennakkoon varaamaamme pöytään. Pöytävaraus tänne olikin ehdoton, vaikka olimme paikalla low seasonin aikaan - Biku oli viimeistä pöytää myöten täynnä. Hehkutus erikoisesta teehuoneeksi itseään tituleeraavasta ravintolasta, jossa toimii myös pieni kirjakauppa, sai aikaan kovat odotukset, mutta valitettavasti naama palautui peruslukemille heti alkuruoan saapuessa pöytään. Sekä valitsemani kanalumpiat että kaverin vihreä alkukeitto toivat valitettavasti enemmän mieleen huoltoaseman kuin hyvän ravintolan.

Pääruoat eivät juuri parantaneet tasoa, mutta vatsat tulivat ainakin täyteen tilaamastani haudutetusta porsaasta, josta olisi riitänyt pienelle perheelle. Possu tuoksui jumalaiselle, muta maku ei ollut ehtinyt pureutua lihaan asti. Sääli. Herra Biku kyseli ihmeissään, eikö ruoka maistunut, kun puolet possustani jäi lautaselle. No ei maistunut, ei. Ehkä meille sattui vain listan huonoimmat vaihtoehdot, mene tiedä. Mutta tällä kokemuksella en ymmärrä, miten Biku voi olla alueensa kolmanneksi paras ravintola Tripadvisorin arvioiden mukaan. Hintaluokaltaan Biku painii samassa sarjassa Waroeng Bonitan kanssa.

Bikun vihreä alkukeitto
Possua koko perheelle

Ravintola on täydellinen paikka auringonlaskun aikaan. Pöydistä näkee suoraan Intian valtameren kuohuihin ja samalla voit nautiskella Michelin-tasoista ruokaa kuninkaallisella palvelulla.

Hinnat ovat paikallisittain hyvin korkeat, mutta verrattuna Suomen hintoihin kuitenkin kohtuulliset. Kaksi ruokalajia viineineen ja jälkiruokadrinkkeineen maksoi noin 150 euroa kahdelta. Valitse Breeze loman luksushetkien näyttämöksi.

Breeze auringonlaskun aikaan
Kampasimpukkaa ja possun vatsaa sulassa sovussa
Kun illallinen on syöty, kaivataan jälkiruoaksi raikkaita drinkkejä. Paras paikka minun mielestäni Seminyakin alueella tähän tarkoitukseen on Potato Head Beach Club. Kahden turvatarkastuksen jälkeen korkeiden ikkunaluukuin koristetujen seinien takaa paljastuu tyylikäs lounge, joka avautuu suoraan merelle. Istuimina toimivat perinteisten pöytien lisäksi leveät pedit, joille me istahdimme. Muutaman metrin päässä kuohusi Intian valtameri ja ystävällinen nuori herra toi meille toinen toistaan parempia juomia.

Clubilla voi myös syödä, mutta uskon, että paikan maine on kasvanut enemmän juomista kuin eväistä. Jos viihdyt loungemusiikin, drinkkien ja hiekkarannan keskellä, on Potato Head ehdottomasti sinun paikkasi.

Potato Headin drinkkejä kynttilänvalossa

KUUMA JA MAUSTEINEN INDONESIA

29. marraskuuta 2012

Takaisin Helsingissä, lunta tuiskuaa vaakatasossa. Neljänkymmenen asteen lämpötilamuutos aiheutti kuumeen, mutta oli se sen arvoista.

Sadekauden alkumetrit saivat Balin helteet tuntumaan kuumaakin kuumemmilta. Ei tuulta, vain sadekuurojen rytmittämää kuumuutta. Pysyin päivän tulisimmat hetket turvallisesti ilmastoiduissa tiloissa tai makasin evääkään liikuttamatta rannalla aurinkovarjon alla. Iltaisin tietenkin syötiin hyvin ja suurin osa lomakuvistani onkin otettu erilaisista ruoka-annoksista Seminyakin, Ubudin ja Kutan alueen ravintoloissa. Paikallinen ruoka tuli tutuksi, vaikka reissussa tuli syötyä myös korealaista, intialaista, thaimaalaista ja eurooppalaistakin ruokaa. Hätäpäissäni napostelin jopa yhden Big Macin.

Indonesialainen keittiö on saanut vaikutteita Kiinan, Euroopan ja Arabian keittiöistä. Käytännössä ruoka nojaa aina kahteen elementtiin, riisiin ja mausteseoksiin. Ruoka tarjoillaan tulisen sambal-kastikkeen kanssa ja parhaiten ruokajuomaksi sopii paikallinen olut tai jäävesi. Alueittain ruoissa löytyy kuitenkin paljon eroavaisuuksia: Balilla ruoka painottuu muita alueita enemmän possun lihaan, Sumatralla ruoka on tulisempaa, kun taas Javalla maut ovat miedompia ja Sulawesi tarjoilee paljon mereneläviä.

Bakso-keittoa ja paikallista olutta
Ibu-Okan Special -annos sisälsi mm. kuivalihaa ja siannahkaa
Annos, joka löytyi jokaisen balilaisen ravintolan listalta, oli Nasi goreng. Tämä varsinainen kansallisruoka sisältää paistettua riisiä, lihaa, kananmunaa ja kasviksia, ja se tarjoillaan sambal-kastikkeen kanssa. Katukeittiön ehdoton ykkönen oli puolestaan nuudeleita ja lihapullia sisältävä Bakso-keitto, johon itsekin ihastuin. Lupaan kokeilla Baksoa pian kotikeittiössä!

Paikallisia makuja oli hyvä testata katukeittiöiden lisäksi myös päiväretkellä Ubudissa, missä turistienkin suosioon noussut ravintola Ibu-Oka tarjoili autenttisia indomakuja. Meidän lautasiltamme löytyi mm. siannahkaa, ihraa, verimakkaraa ja kuivalihaa tulisen sambalin ja riisin kera. Nam nam. Monien turistien tavoin sain tietenkin ensimmäisen yön aikana vatsataudin, Bali Bellyn, mutta se ei rajoittanut ruokakokeiluja kuin vajaan vuorokauden ajan.

Kerron pian lisää Balin ja erityisesti Seminyakin alueen ravintoloista, joissa tarjoiltiin aasialaisen ruoan lisäksi myös paljon kansainvälisiä makuja. Bali on muutenkin kuin ruokansa puolesta ihan huippu lomakohde, voisin lähteä heti takaisin.

Padang-Padang Beach

BEAUJOLAIS NOUVEAU 2012

15. marraskuuta 2012

Uuden satokauden beaujolaisviini tulee tänään jälleen myyntiin ympäri maailman. Alkoon saapuu  yksi viini, Beaujolais Villages Nouveau Louis Tête. Viini on luonteeltaan kevyt, marjainen, vähätanniininen ja kevyen vadelmainen. Tämän vuoden bueajolais tulee perheyritykseltä, Domaine Louis Têtelta, joka on valmistanut viinejä jo 1900-luvun alusta saakka.

Nuori viini on parhaimmillaan nautittuna viilennettynä 12-14 asteiseksi. Kevyen viinin kaverina kannattaa tarjota myös kevyitä eväitä, kuten piiraita, salaattia tai vaaleita lihoja. Pengerkadulla tehtiin viime vuonna beaujolaispäivänä tapaksia. Tänä vuonna skoolaan viinillä juuri ennen lentoa häämatkallemme jonnekin kauas, ei huono yhtälö sekään. Nauttikaa beaujolaista - À votre santé!


Kuvalähde: Alko

KIIREETTÖMIEN LOUNAS KIILASSA

12. marraskuuta 2012

Loistosijainti aivan Stockmannin kulmalla. Kiilaan on helppo tulla lounaalle lähialueen toimistoista - ja lastenrattaiden kanssa. Jälkimmäinen syy oli minun ja ystäväni peruste paikan valintaan, sillä mukanamme oli pikkuinen Lara.

Kiila oli minulle tuttu jo aiemmin, mutta talon ruokatarjontaan tutustuin vasta nyt. Kesällä terassista pääsi tulemaan yksi Helsingin suosikeistani, eikä vähiten siksi, että lasin Keltaista leskeä sai sopuisaan seitsemän euron hintaan. Nyt samalta baaritiskiltä tilasimme kuitenkin lounasburgerit.

Emme olleet nähneet Laran äidin kanssa hetkeen, joten meitä burgereiden hurjan pitkä valmistusaika ei niin haitannut, tarinoita riitti paljon kerrottavaksi ja vauvakin nukkui tyytyväisenä. Ruoka tuli pöytään puolen tunnin odotuksen jälkeen. Sitä ennen saimme toki noutaa kipon salaattia suhteellisen monipuolisesta noutopöydästä, mistä sai vielä ruoan jälkeen hakea kupin kahviakin.

Burger itsessään oli maistuva perushampurilainen. Välissä tuttu naudanpihvi, sopivasti juustoa ja rinnalla kasa rapsakoita ranskalaisia coleslawn kaverina. Lounashinta oli euron verran listahintaa edullisempi ja nälkä valtavalla annoksella luulisi lähtevän suuremmaltakin herrasmieheltä. Lounaslistan muu tarjonta oli kotiruokamaisempaa kuin burgerimme: hernekeittoa, lihapullia ja salaattiannoksia. Ehkä niitä saa tilattua nopeamminkin.

TAPAKSIA TAMPERELAISITTAIN

7. marraskuuta 2012

Inez tarjoili mm. bruchettoja, kanadippiä ja tulisia lihapullia.
Elokuun alkupäivinä Tampereella vierähti päivä Red Hot Chili Peppersien keikkaa odotellessa. Nälkähän siinä tuli. Festarihengessä siemailtiin aperitiivit kuurosateisen Tammerkosken rannalla ja suunnistettiin läheisiin Inez Tapas Bar Sidreriaan evästämään.

Inez oli rento, avara, hyvin loungemainen ravintola. Taustalla soi astetta liian lujalla sisustukseen sopiva musiikki ja tiskillä tilauksia otettiin vastaan englanniksi.

Tapasvalikoima oli runsas: sekä kylmiä että lämpimiä annoksia löytyi reippaasti. Päädyimme neljän hengen porukassa jakamaan useampia annoksia, jotka voi tilata joko pieninä yhden hengen annoksina (3-5€) tai isoina ryhmäannoksia (8-15€). Kyytipojaksi valitsimme hyvästä valikoimasta siidereitä ja viinejä. Inez tuo myös itse maahan siidereitä, mikä on aina postiivinen yllätys ravintolalta. Annokset tuotiin pitkähköllä viiveellä pöytään, mutta muuten sekä palvelu että ruoka toimivat kivasti.

Loppukesäinen kaveri-illallinen toimi Inezissä hyvin ja voisin kuvitella meneväni paikkaan isommallakin porukalla viettämään iltaa.




F-NTASTINEN F-HOONE

5. marraskuuta 2012

Rento, tyylikäs ja edullinen ravintola F-hoone löytyy kivenheiton päästä Tallinnan keskustan sykkeestä, tehdashenkisestä Kalamajan kaupunginosasta.

Vanhassa tehdashallissa oli avaruuden ja valon lisäksi paljon paikallisia syömässä lounastaan. Tilaa oli paljon niin sisällä hallissa kuin loppukesän lämmössä suurella terassilla. Lounaslistan vaihtoehdot olivat suhteellisen monipuolisia ja hinnat eivät todellakaan kirpaisseet. Päivän keitto, joka päätyi kaverin alkuruoaksi, maksoi kokonaisen yhden euron. Muut annokset ristelivät hintaluokassa 3-9 euroa.

Valitsin itse alkupalaksi aasialaishenkisen lohiannoksen. Kirpsakkaaksi marinoitu lohi tarjoiltiin pikkelöityjen kurkkujen, kirsikkatomaattien ja seesaminsiementen kanssa. Maut olivat kohdallaan, mutta olisin ollut tyytyväinen pikkuisen pienempäänkin määrään lohta. Pääruoaksi sain linssimuhennosta broilerilla. Yksinkertaisuudessaan annos oli toimiva ja yrttinen kastike toi kivan piristyksen muuten maltilliselle muhennokselle. Ravintolan viinilista oli suhteellisen suppea, mutta hyvät perusviinit niin valkoisena kuin punaisena löytyi ruokien seuralaisiksi.  

F-hooneen fiilis ja loistava hinta-laatu -suhde ovat ehdottomasti pienen vaivan arvoisia. Ravintolaan pääsee keskustasta kävellen alle puolessa tunnissa ja taksilla taitat matkan muutaman euron hintaan hetkessä. Jos pidät keskustassa sijaitsevasta ravintola Sfääristä, pidät myös F-hooneesta.




TAMPEREEN GLOKAALI BERTHA

3. marraskuuta 2012




Pikainen työreissu Tampereelle antoi hyvän syyn tutustua Berthaan. Ravintola sijaitsee ronskissa Rautietyöntekijöiden talossa ydinkeskustassa. Talon ulkopuolella seisoessaan ei uskaltaisi toivoa niin pieteetillä suunniteltua, hienostunutta sisustusta ja rauhallista tunnelmaa, kuin mitä oven aukaisu paljastaa.

Lounasaikaan Berthaan oli löytänyt tiensä vain muutama seurue, joten pöydän sai helposti. Yritin aiemmin kesällä varata pöytää ravintolasta illallisaikaan, mutta turhaan. Bertha on saanut mukavasti huomiota medialta, joten täydet kattaukset pikkuisessa ravintolassa eivät ole ihme. Ravintola linjaa itsensä glokaaliksi, eli kansainvälisiä ja kotimaisia raaka-aineita yhdisteleväksi, mutta lounas tuntui hyvinkin lokaalilta kokonaisuudelta.

Alkuun saimme lohta salaattipedillä majoneesin, viiriäisenmunien ja mädin seurassa. Raaka-aineet olivat odotetusti huippuluokkaa ja kokonaisuus oli raikas. Suurin miinus tuli puuttuvasta viinilasista, sillä annos huuti kyytipojakseen kunnon Rieslingiä. Mutta eihän sitä nyt lounaalla, herra johtajan seurassakin vielä.

Lohta seurasi murea possu, joka onnellisesti lepäsi porkkanapyreen ja vehnälisukkeen päällä. Ruusukaali, lanttu ja balsamicokastike saivat annoksen maistumaan syksyltä. Rouheat, jopa savuisen tunkkaiset maut saivat hetkeksi miettimään, onko ruoka hyvää vai pahaa, mutta jälleen tasokkaat raaka-aineet pelastivat tilanteen ja tekivät tästä varsin rustiikista kokonaisuudesta kerrassaan juhlavan.

Kahvin kaveriksi eteemme tuotiin vielä valkoinen jälkiruoka. Kyytönmaitoa kolmella tapaa - vanukkaana, moussena ja sorbettina - oli sopivan kevyt lopetus onnistuneelle lounaalle.

Illallinen Berthassa on vielä joskus kokeiltava ja viinilistakin vaikuttaa lupaavalta. On ihana huomata, että tasokkaita ravintoloita on muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Lisää Berthan kaltaisia bistroja!


HUMMERI-RAPURISOTTO

15. lokakuuta 2012

Pengerkadulta tervehdys, pitkästä aikaa. Energia on mennyt viime aikoina trendikkäästi yt-neuvotteluiden ja uuden duunin etsimisen parissa. Jos maanantai on noin normistikin turhauttava päivä, niin nyt voisin korottaa sen potenssiin jokin iso luku. Hmph. Mutta mikäs muu siihen auttaisi paremmin kuin kokkaus, joten tällaista tein tänään:

HUMMERI-RAPURISOTTO
Kahdelle

7 dl vettä
1/2 dl hummerifondia
2 rkl voita
5 rkl oliiviöljyä
1,5 dl risottoriisiä
1 valkosipulinkynsi
1 sipuli
1 dl valkoviiniä
1 dl parmesaaniraastetta
15 jättikatkaravunpyrstöä
1 dl pakasteherneitä
1 kourallinen persiljasilppua
1/2 sitruunan mehu
Valkopippuria, suolaa
(Persiljaa ja parmesaania koristeluun)

Kiehauta vesi ja lisää siihen hummerifondi. Pilko sipulit ja kuullota ne voi-öljy -seoksessa toisessa kattilassa. Lisää riisit ja kuullota vielä hetki. Lisää valkoviini. Kun viini on haihtunut, lisää kuumaa hummerilientä kauhallinen kerrallaan riisien joukkoon. Jatka liemen lisäämistä kunnes riisi on al dente. (Kaiken liemen ei tarvitse tulla välttämättä käytetyksi.)

Sekoita joukkoon ravunpyrstöt ja herneet, parmesaani ja silputtu persilja. Mausta valkopippurilla ja sitruunamehulla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Tarjoile heti. Risoton seuraksi kaadoin lasiin masentavan maanantain kunniaksi reilusti Robert Weilin Rieslingiä. Toimi moitteetta.

ENSILUOKKAINEN AAMU / KLAUS K

7. syyskuuta 2012

Pääsin hemmottelemaan itseäni yhteen Helsingin tyylikkäimmistä majapaikoista, Klaus K -designhotelliin. Tasokkaan huoneen lisäksi ilahduin aamulla, kun Ilmatar tarjoili yhden parhaista koskaan saamistani hotelliaamiaisista.

Ravintola Ilmattaren tiloissa tarjottava aamiainen oli tehty laadukkaista kotimaista raaka-aineista. Tarjolla oli yön yli haudutettua ohrapuuroa, kattava leikkelevalikoima, useita erilaisia kaloja, talon jogurttia ja kotitetkoisia hilloja. Ihan vain noin esimerkiksi. Kaffa Roasteryn kahvia sai siemailla tyylikkäässä tilassa ja taustalla soi aamuun sopivaa, pehmeää jazzia. Jälkiruokapöydästä löytyi kroisantteja, omena- ja mustikkapiirakkaa sekä pannukakkuja.

Päästäkseen aamiaispöytään ei välttämättä tarvitse varata hotellihuonetta, vaan nämä herkut ovat tarjolla 23 euron hintaan niin arki- kuin viikonloppuaamuisinkin.


POHJOIS-AASIALAINEN GAIJIN

4. syyskuuta 2012









Viime kuukausien blogihiljaisuus selittyy osittain sillä, että vaihdoin sujuvasti siviilisäätyä reilu viikko sitten. Jatkoimme lauantain hääjuhlia vielä sunnuntaina illallisella Gaijinissa.

Teimme pöytävarauksen muutamaa päivää aiemmin ja se todellakin oli tarpeellinen. Jokainen pöytä oli täynnä. Ravintola on kovin tiivis, joten en varsinaisesti puhuisi romanttisesta illallisesta, sillä viereisten seurueiden keskustelut kuuluivat täydellisesti omaan pöytään. Ensivaikutelma Gaijinista oli kaunis, suosittu - ja tehokas.

Nopea ja hymyilevä palvelu toi aperitiivit ennätysajassa. Tätä ennen olimme jo tilanneet sunnuntain kolmen ruokalajin menun ja valinneet viinit. Drinkki, Herushinki, osoittautui mainioksi sekoitukseksi kurkkua, minttua, limemehua ja inkivääriä. Ennen kuin juoma oli lähelläkään loppua, alkuruoka saapui pöytään: paistettuja kampasimpukoita, wasabivoi-dashi emulsio ja mätiä, eli listanimeltään Wasabi Scallops. Kuten osasin odottaa, Gaijin tarjoili todella kauniita annoksia. Ja todella maukkaita. Kampasimpukat saivat kaverikseen minulle jo Tallinnan Alter Egosta tutun viinin, espanjalaisen Gramona Gessamin. Kesken alkuruokien pikkuiseen pöytäämme haluttiin tuoda jo kulhossa höyryävä pääruoka. Hieman liian hätäistä tarjoilua. Kieltäydyimme kauniisti ja toivoimme pientä lisäaikaa alkuruoalle.

Kun pääruoan aika oikeasti tuli, saimme eteemme suuret annokset Kimchi Hot Potia: possun poskea, nuudeleita, pikkelöityä kurkkua ja kimchiä ramen-liemessä. Autenttisia makuja, erityisesti tulinen kimchi toi annokseen mielenkiintoisen lisän. Viiniksi suositeltiin Michael Mondavin tilan Emblem Cabernet Sauvignonia Napa Valleyn alueelta Kaliforniasta. Mausteinen, vaniljainen viini oli erikoinen pari tuliselle nuudeliruoalle, positiivisessa mielessä.

Lopuksi meitä hemmoteltiin (sopivan mittaisen tauon jälkeen) valkosuklaacremellä, mustaherukka-mansikkasorbetilla ja marjoilla. Erityinen kiitos annoksen pienestä koosta, sillä creme oli varsin makeaa herkkua. Kokonaisuus oli tasapainoinen ja ilta Gaijinissa oli mahtava päätös hääviikonlopulle.