Pages

SPINACH BABA PASTILAA SANDROSSA

7. huhtikuuta 2013

Kallion legendaarisin kioski Sandron kulma muuttui hetkessä yhdeksi Linjojen parhaimmista ravintoloista. Sandro on samalla baari, lounas- ja illallispaikka sekä kahvila. Sandro kuvaa keittiötään monerniksi afrikkaiseksi, mikä selittääkin ehkä vahvaa kasvisruokien tarjontaa.

Hiljainen sunnuntai-iltapäivä, muutama hassu asiakas. Pariskuntia kahvilla ja perheitä lounaalla. Menimme posket punaisina Töölönlahden ympärikävelyn jälkeen sisään Sandroon, eikä pöydän saaminen ollut ongelma. Tarjoilu pelasi yhden hengen voimin hieman hapuilevasti, ja vain englanniksi. Tarjolla oli muutaman ruokalajin lista, joista kaikki yhtä poikkeusta lukuunottamatta olivat kasvisannoksia. Listan lihattomuuteen pettyneille pojillekin löytyi lopulta mieleiset annokset. Itse päädyin pinaattiseen babaan, eli pinaatti- ja vuohenjuustotäytteiseen filotaikinanyyttiin.

Reippaan odottelun jälkeen viimeisen päälle kauniit ja reilun kokoiset annokset kiidätettiin keittiöstä pöytään. Maut olivat vähintäänkin kohdillaan ja kaikki nyökyttelivät tyytyväisinä valintoihinsa.

Sandro pitää ehdottomasti kokeilla vielä illanviettopaikkana. Kallishan tämä uusi paikka on muihin kulmakuppiloihin verrattuna tuolla alueella, mutta ehkä kivasta sijainnista ja viihtyisästä, supertrendikkäästä sisustuksesta joutuu maksamaan pikkuisen ekstraa tuopin hinnassa?

KIEVIN KANAA JA KIRSIKKAPIIRAKKAA, HARASOO!

4. huhtikuuta 2013

Ei, en ole lopettanut syömistä. Enkä myöskään kokkaamista. Vuorokausistani on ehkä poistettu joitain tunteja, todennäköisesti juuri ne blogille varatut kirjoitustunnit. Mutta hyvissä lihoissa tällä ollaan, käytiin oikein risteillen itäisen naapurimme loisteliaassa kaupungissa, Pietarissa.

Laivayhtiö St. Peter Line pääsi juuri hetkeä ennen matkaamme median parrasvaloihin. Lukiolaiset olivat saaneet pahan maun suuhunsa laivan ala-arvoisesta palvelusta ja huonosta, kirjaimellisesti olemattomasta ruokatarjoilusta, sekä ylihinnoitellusta vedestä. En odotellut kovin paljoa tästä 13 tuntisesta matkasta 80-luvun autolautan kyydissä, mutta M/S Princess Maria pääsi yllättämään.

Perjantai-ilta. Laivaan päästyämme varasimme pöydän venäläistä ja eurooppalaista ruokaa tarjoilevasta Explorer's -ravintolasta hetkeä myöhemmäksi ja suuntasimme aperitiiveille viereiseen baariin. Allekirjoittaneen ennakkoluuloinen asenne laivan tarjontaa kohtaa sai ensimmäiset murtumansa baarin ovella. Annan täydet pisteet teemavalinnasta - jäniksiä, kaikkialla oli jäniksiä! (Jos pidänkin erityisen paljon kissoista, jänikset ovat vahva kakkonen sillä topten-listalla, jonka eläimet saavat minut lässyttämään idioottimaisesti myös julkisella paikalla.) Sinänsä paikassa ei ollut jänistä ihmeempää sisältöä: perus hanaolutta ja piccolo-kokoisia kuohujuomia sai kohtuuhintaan pubiruoan, karaoken ja urheilu-uutisten tahdittamana. Niin, paikan nimi oli siis Rabbit Bar, Jänisbaari.

Explorer's oli tyhjillään, joten pöytävarauksemme oli sinänsä turha. Viereisessä pöydässä illasti viisi valkounivormuista setää, ja ettei olisi jäänyt vaatteista arvailun varaan, keskellä heidän pöytäänsä seisova A4-kokoinen kyltti ilmoitti sen olevan kapteenin pöytä. Tilasimme pullon uusi-seelantilaista Pinot Noiria ja yllätyimme sen hinta-laatusuhteesta iloisesti.

Alkuruoaksi valitsemamme borch-keitot tarjoiltiin höyryävän kuumina maistuvan leivän kera. Yllätyin taas. En uskonut saavani ehkä parasta borchia ikinä laivaravintolasta, mutta sain.

 Pääruoaksi ilmoitin haluavani Kievin kanaa, johon tarjoilija kommentoi, ettei ehkä kannata, sillä annos on todella iso ja liha on kuivaa. Tilasin silti, ja pidin rapsakkaan taikinakuoreen kätketystä jauhetusta kanasta. Erikoista oli vain se, että tämä klassinen venäläinen annos oli koristeltu iloisesti tuoreilla marjoilla. Sen verran suuri kana todellakin oli, ettei tilaa jälkiruoalle enää ollut.
Lauantai. Laiva oli myöhässä aikataulustaan vaikean jäätilanteen vuoksi, eivätkä venäläiset tullimiehet pitäneet kiirettä tulla töihin 1000 hengen odotellessa passintarkastusta, joten visiitti Pietariin jäi varsin lyhyeksi. Ehdimme silti kiertää koko Eremitaasin. Tosin ulkopuolelta ja Valentin Konosen vauhdilla. Otimme pakolliset turistikuvat kirkosta veren päällä ja suuntasimme kunnon venäläislounaalle Tsar-ravintolaan, jota Välimäki suositteli VR:n sivustolla. Listalta olisi löytynyt kaikki venäläisen keittiön klassikot ja sisustuksensa puolesta paikka olisi mennyt meille palatsista.

Kalliimmanpuoleinen lounas tarjoiltiin uskomattoman monen henkilökunnan jäsenen voimin. Päädyin tilaamaan maksaa Stroganovin tapaan ja kohtaamaan ala-asteelta jääneen maksakatastrofi-kammoni. Tässä annoksessa ei todellakaan ollut mitään vikaa: Pehmoinen, maukas maksa lepäsi kermakastikkeessa perunalisukkeen rinnalla. Vierellä lasi täydellistä Chiantia. Olin enemmän kuin tyytyväinen, vaikka lompakko kevenikin lähes viidenkymmenen euron verran pelkästä pääruoasta ja lasista viiniä. Kivenheiton päästä löytyi mukava kahvila jälkiruokapaikaksi. Cafe Singerin kirsikkapiirakka ja cappuccino olivat huippuluokkaa.

Jos ei harrasta paritanssia tai karaokea, ei laivamatkailu tarjoa juuri muita tekemisvaihtoehtoja kuin syömisen. Jätimme edellisestä illasta oppineina pöytävarauksen väliin, mutta nyt se olisikin tullut tarpeeseen. Italialaisravintola Napoli Mia oli viimeistä sinisellä sametilla verhoiltua puutuolia myöten täynnä. Kuohuviinilasin mittaisen odottelun jälkeen pöytä vapautui ja tilasimme jälleen pullon punaviiniä. Eilinen yllätys hinta-laatusuhteesta ei varsinaisesti saanut jatkoa, mutta kyllä tämäkin toimi mukavasti päivän pizzan, kinkku-herkkusienen, kyytipoikana. Jälkiruoaksi nautimme uhkapelejä ja yläkannen Cubarin mojitoja. Kyllä ristely voisi mennä huomattavasti huonomminkin.

St. Peter Linen M/S Maria sai pisteitä yllättävän monipuolisesta ravintolavalikoimastaan ja ruoan tasosta. Kokeilemiemme paikkojen lisäksi laivalta olisi löytynyt koko kansa suosikki, buffet-ravintola Seven Seas, sekä trendikkäämpänä vaihtoehtona Sushi Bar. Pietariin puolestaan pitää päästä kesällä uudelleen, sillä kaupunki on täynnä hyviä ravintoloita ja mielenkiintoista nähtävää. Mutta matka taitetaan ehkä sittenkin junalla.

MURUJEN BRIOSSIA

3. maaliskuuta 2013

Viime viikonloppu meni Murun seurassa. Kolmen ruokalajin illallisen lisäksi itse ravintolassa testasin vielä heidän keittokirjansa briossin, joka maistui niin sunnuntain aamiaisella kuin illallisellakin.

Leipä on superhyvää ihan sellaisenaan, mutta toimii myös hyvän hillon kanssa tai suolaisilla täytteillä. Murujen kirjasta vielä sen verran, että tämän inspiroivan ja kauniin opuksen tekijänpalkkio ohjataan Näkövammaisten keskusliitto ry:lle opaskoiran kouluttamista varten. Koira on jo saanut nimenkin: Didi-Muru.

...

BRIOSSI
1/4 pakettia hiivaa
0,7 dl maitoa
8,5 dl vehnäjauhoja
6 kananmunaa
1 tl suolaa
300g temperoitua voita

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon yleiskoneen kulhossa. Lisää jauhot, kananmunat, sokeri ja suola. Alusta taikinaa noin kymmenen minuuttia. Lisää temperoitu voi paloina koko ajan vaivaten kunnes taikina on sileää. Peitä astia liinalla ja kohota jääkaapissa yön yli. Siirrä taikina vuokaan ja anna kohota vielä ainakin kaksi tuntia. Voitele pinta kananmunalla ja paista 175 asteessa 20-30 minuuttia. Valmis briossi on pinnaltaan kullanruskea ja sisältä kuohkea. Nam!