KRUNIKAN KUURNA

Olimme viikonloppuna liikkeellä tyttöjen kesken ja otimme vauhtia iltaan Tempo-baarista, Bakersin kupeesta. Tempon hämyisä, kynttiläntuoksuinen olohuone suorastaan kutsuu naisia viinilasin ääreen. Ja tästähän ei K kavereineen tykkää, sillä tilassa oli ennen kotoisa rockpubi, jonka takapöydässä pojat heittivät sikaa harva se viikonloppu. No kuitenkin - viiniä ja kilistyksiä meidän lukupiirin kolmevuotisen olemassolon kunniaksi, siihen Tempo sopi kulissiksi enemmän kuin hyvin.

Ilta jatkui kohti Meritullinkatua. Kulmat olivatkin minulle kovin tuttuja. Ei pelkästään siksi, että olen nautiskellut Kuurnan illallisesta pari kertaa aiemminkin, vaan olin useita vuosia töissä viereisessä talossa. Nostalgista. Pelkistetty ravintola -kyltti pysäytti oikean oven kohdalla ja astuimme kuhisevaan Kuurnaan.

Ravintola on pieni ja tunnelmallinen. Vieri viereen kasatut pöytäryhmät täynnä puheensorinaa, kynttilöitä, holvikatto, liitutaulu (niin salissa kuin toiletissa) ja lämmin fiilis. Rennon palvelun kera pöytään tuotiin päivän herkkuja - suppilovahverotartalettia, tomaattista sinisimpukka-kalakeittoa, hevosta ja kuhaa. Ainoa ontuminen palvelussa tapahtui viinien kohdalla, joisen tietämyksestä jäi vähän epävarma olo. Silti valitsemani viinit sattuivat kohdalleen ja menu oli ihan loistava.

Kahden suolaisen annoksen jälkeen ilta kruunattiin kupillisella espressoa ja laakerinlehtibruleella, suklaavaahdolla ja puolukkapiiraalla. Varsinkin brulee oli mainio - kerman kiehauttamisavaiheessa sekaan oli laitettu laakerinlehti, jonka maku tosiaan löytyi muuten hyvin perinteisestä bruleestä. Täytyy kokeilla kotona!

Kaiken kaikkiaan Kuurna sai tuntemaan olonsa tervetulleeksi ja homma toimi. Näkisin helposti Kuurnan romanttisen illallisen paikkana, mutta se sopii asiakasprofiilin perusteella niin kaveriporukoiden illanviettoon kuin perheillalliseenkin. Kunnon kortteliravintola.