F-NTASTINEN F-HOONE

Rento, tyylikäs ja edullinen ravintola F-hoone löytyy kivenheiton päästä Tallinnan keskustan sykkeestä, tehdashenkisestä Kalamajan kaupunginosasta.

Vanhassa tehdashallissa oli avaruuden ja valon lisäksi paljon paikallisia syömässä lounastaan. Tilaa oli paljon niin sisällä hallissa kuin loppukesän lämmössä suurella terassilla. Lounaslistan vaihtoehdot olivat suhteellisen monipuolisia ja hinnat eivät todellakaan kirpaisseet. Päivän keitto, joka päätyi kaverin alkuruoaksi, maksoi kokonaisen yhden euron. Muut annokset ristelivät hintaluokassa 3-9 euroa.

Valitsin itse alkupalaksi aasialaishenkisen lohiannoksen. Kirpsakkaaksi marinoitu lohi tarjoiltiin pikkelöityjen kurkkujen, kirsikkatomaattien ja seesaminsiementen kanssa. Maut olivat kohdallaan, mutta olisin ollut tyytyväinen pikkuisen pienempäänkin määrään lohta. Pääruoaksi sain linssimuhennosta broilerilla. Yksinkertaisuudessaan annos oli toimiva ja yrttinen kastike toi kivan piristyksen muuten maltilliselle muhennokselle. Ravintolan viinilista oli suhteellisen suppea, mutta hyvät perusviinit niin valkoisena kuin punaisena löytyi ruokien seuralaisiksi.  

F-hooneen fiilis ja loistava hinta-laatu -suhde ovat ehdottomasti pienen vaivan arvoisia. Ravintolaan pääsee keskustasta kävellen alle puolessa tunnissa ja taksilla taitat matkan muutaman euron hintaan hetkessä. Jos pidät keskustassa sijaitsevasta ravintola Sfääristä, pidät myös F-hooneesta.

TAMPEREEN GLOKAALI BERTHA

Pikainen työreissu Tampereelle antoi hyvän syyn tutustua Berthaan. Ravintola sijaitsee ronskissa Rautietyöntekijöiden talossa ydinkeskustassa. Talon ulkopuolella seisoessaan ei uskaltaisi toivoa niin pieteetillä suunniteltua, hienostunutta sisustusta ja rauhallista tunnelmaa, kuin mitä oven aukaisu paljastaa.

Lounasaikaan Berthaan oli löytänyt tiensä vain muutama seurue, joten pöydän sai helposti. Yritin aiemmin kesällä varata pöytää ravintolasta illallisaikaan, mutta turhaan. Bertha on saanut mukavasti huomiota medialta, joten täydet kattaukset pikkuisessa ravintolassa eivät ole ihme. Ravintola linjaa itsensä glokaaliksi, eli kansainvälisiä ja kotimaisia raaka-aineita yhdisteleväksi, mutta lounas tuntui hyvinkin lokaalilta kokonaisuudelta.

Alkuun saimme lohta salaattipedillä majoneesin, viiriäisenmunien ja mädin seurassa. Raaka-aineet olivat odotetusti huippuluokkaa ja kokonaisuus oli raikas. Suurin miinus tuli puuttuvasta viinilasista, sillä annos huuti kyytipojakseen kunnon Rieslingiä. Mutta eihän sitä nyt lounaalla, herra johtajan seurassakin vielä.

Lohta seurasi murea possu, joka onnellisesti lepäsi porkkanapyreen ja vehnälisukkeen päällä. Ruusukaali, lanttu ja balsamicokastike saivat annoksen maistumaan syksyltä. Rouheat, jopa savuisen tunkkaiset maut saivat hetkeksi miettimään, onko ruoka hyvää vai pahaa, mutta jälleen tasokkaat raaka-aineet pelastivat tilanteen ja tekivät tästä varsin rustiikista kokonaisuudesta kerrassaan juhlavan.

Kahvin kaveriksi eteemme tuotiin vielä valkoinen jälkiruoka. Kyytönmaitoa kolmella tapaa - vanukkaana, moussena ja sorbettina - oli sopivan kevyt lopetus onnistuneelle lounaalle.

Illallinen Berthassa on vielä joskus kokeiltava ja viinilistakin vaikuttaa lupaavalta. On ihana huomata, että tasokkaita ravintoloita on muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Lisää Berthan kaltaisia bistroja!

HUMMERI-RAPURISOTTO

Pengerkadulta tervehdys, pitkästä aikaa. Energia on mennyt viime aikoina trendikkäästi yt-neuvotteluiden ja uuden duunin etsimisen parissa. Jos maanantai on noin normistikin turhauttava päivä, niin nyt voisin korottaa sen potenssiin jokin iso luku. Hmph. Mutta mikäs muu siihen auttaisi paremmin kuin kokkaus, joten tällaista tein tänään:

HUMMERI-RAPURISOTTO

Kahdelle

7 dl vettä

1/2 dl hummerifondia

2 rkl voita

5 rkl oliiviöljyä

1,5 dl risottoriisiä

1 valkosipulinkynsi

1 sipuli

1 dl valkoviiniä

1 dl parmesaaniraastetta

15 jättikatkaravunpyrstöä

1 dl pakasteherneitä

1 kourallinen persiljasilppua

1/2 sitruunan mehu

Valkopippuria, suolaa

(Persiljaa ja parmesaania koristeluun)

Kiehauta vesi ja lisää siihen hummerifondi. Pilko sipulit ja kuullota ne voi-öljy -seoksessa toisessa kattilassa. Lisää riisit ja kuullota vielä hetki. Lisää valkoviini. Kun viini on haihtunut, lisää kuumaa hummerilientä kauhallinen kerrallaan riisien joukkoon. Jatka liemen lisäämistä kunnes riisi on al dente. (Kaiken liemen ei tarvitse tulla välttämättä käytetyksi.)

Sekoita joukkoon ravunpyrstöt ja herneet, parmesaani ja silputtu persilja. Mausta valkopippurilla ja sitruunamehulla. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Tarjoile heti. Risoton seuraksi kaadoin lasiin masentavan maanantain kunniaksi reilusti Robert Weilin Rieslingiä. Toimi moitteetta.