PLATZ + SILK SUSHI / Tallinna

30. maaliskuuta 2011

Lounaspaikkoina maaliskuisella Tallinnan retkellä toimivat Silk sushiravintola vanhassa kaupungissa ja Platz Rotermannin kauppakeskuskuksen liepeillä.

Platz hämmensi suomenkielisellä palvelulla, johon en ole juuri törmännyt (enkä kaivannut), mutta mielestäni hinnat ja laatu ovat tässä paikassa kohdillaan. Päivän kala, meriahven, tuli kauniisti kokonaisena pöytään ja maksoi 12€. Olen aiemminkin käynyt Platzissa ja saanut sieltä yhden parhaista naudan sisäfilepihveistä ikinä.






















Vanhan kaupungin Silk Sushi on turistihintainen, mutta kaunis ja maukas ravintola. Kuohuviinin seuraksi saimme pöytään dim sumeja sekä siitake- ja tamagomakia pähkinäkastikkeella. Huippuhyvää, kaunista, ihanaa - mutta kallista.








































MODERNI MEKK / Tallinna

28. maaliskuuta 2011

Viikonloppuna tutustuttiin taas pariin uuteen Tallinnan ravintolaan. Tuulinen iltapäivä vaihtui rentoon illalliseen modernissa eestiläisessä Mekkissä. Ravintola sijaitsee Tallinnan vanhassa kaupungissa Suur-Karja kadulla. Puitteet ovat kunnossa; tunnelmallinen, pelkistetty ja lämmin Mekk sai olon tuntumaan tervetulleelta. Ravintolassa, joka on Savoy Boutique hotellin yhteydessä, oli niin turistiseurueita kuin paikallisiakin illastamassa. Vuonna 2010 Mekk oli Tallinnan 50 parhaan ravintolan listalla yhdentenätoista. On hankalaa arvioida, miten eestiläisyys ravintolan ruoassa varsinaisesti näkyy, mutta paikallinen ruokakulttuuri onkin muhkea sekoitus naapurimaiden makuja.































Poikkesin tavoistani ja perinteinen cava vaihtui raikkaaseen gini-greippimehu aperitiiviin. Listalta löytyi monta mielenkiintoista annosta ja päädyin maistamaan aluksi marinoitua punajuurta, hasselpähkinää, vuohenjuustovaahtoa ja omenasiideri-kastiketta. Maistui. Kaverin marinoitua ankeriasta, suolakurkkuhyytelöä, peruna-purjokakkua, vahvaa „Põltsamaa“ -sinappivaahtoa ja piparjuurikreemiä toimi sekin. Kummatkaan annokset eivät olleet tajunnanräjäyttäviä, mutta aivan hyviä.

Viinivalinnoissa tarjoilija ei ihan antanut asiantuntija fiilistä, mutta suositukset osuivat loppujen lopuksi nappiin. Molemmat alkuruoat saivat kaverikseen uusiseelantilaisen Montana Sauvignon Blancin.








































Pääruoka jäi aavistuksen alkuruoan tasosta; vasikanfileetä sitruunan ja yrttien, kevätvihannesten, paahdettujen perunoiden maa-artisokan ja mustaherukkakastikkeen kanssa oli tuore ja rapsakka tuttavuus, mutta annoksesta oli unohtunut suola. Paistettua pallasta, maustesuolalla maustettua viiriäisen munaa, rapeaa perunaa ja tomaatti-valkosipulikastiketta oli ehkä aavistuksen onnistuneempi valinta. Molemmat annokset saivat pisteitä kauniista esillelaitosta.

Vasikalle tuotiin toscanalainen pehmeä Santedame Chianti Classico Ruffino ja pallakselle ranskalainen Pfaffenheim Riesling. Kokonaisuus toimi erinomaisesti.







































Jälkiruokalista ei saanut minua innostumaan, joten tuplaespresso ja ravintolan suurin yllättäjä, paikallinen Põltsamaa Tõmmu -jälkiruokaviini, lopettivat illan maukkaasti

Põltsamaa teki sen verran suuren vaikutuksen, että ennen paluuta Suomeen piti hakea Rimin viinihyllyltä kolme pulloa tuliaisiksi. Põltsamaan hinta yllätti myös - 0,5l pullo maksoi alle kolme euroa. Ei voi kuin suositella.

TAPAS / Ravintola Kallio

11. maaliskuuta 2011

Pengerkadun illalliset saivat viime vuoden puolella kavereilta uuden nimen - nyt ei enää tullakaan "meille" vaan Ravintola Kallioon. Hauskaa. Annoin sitten kaveriporukalle lahjakortit kyseiseen ravintolaan joululahjaksi ja viime viikonloppuna taiottiin minikotiin illallispöytä kahdeksalle. Lähdin turvallisesti tapaslinjalle. En kattanut tällä kertaa kaikkia annoksia kerralla pöytään, vaan jaoin menun muutamaan osaan. Lisäksi meillä oli ihana sommelier, joka tarjoili annoksiin kuuluvat viinit asiantuntemuksella.









































Ilta alkoi tapenadecrostineilla ja Codorníu Reserva Raventós Brut -cavalla. Crostinit tein aurinkokuivatuilla tomaateilla ja oliiveilla maustetusta esipaistetusta patongista ja kauppavalmiista kalamata-tapenadesta. Laiska. Mutta hyvää oli ja toimi cavan kaverina.

Alkutapaksena tarjoilin maa-artisokkakeiton katkaraputoastilla. Toastin mukailin Maku-lehden sivuilta löytyneestä reseptistä. Keiton tein hauduttamalla maa-artisokkaa, perunaa, bataattia, valkosipulia ja sipulia voissa. Keitin juurekset kermassa, kanaliemessä + valkoviinissä kypsiksi. Blenderillä pehmeäksi ja notkistin keitinliemellä. Makua tuli timjamista, suolasta ja pippurista. Tapaskokoisena keitto tarjottiin Teeman isoista teekupeista. Keiton kanssa olisi sopinut hienosti Wolfbergerin Muscat, mutta pelkäsin liikaa makeutta ja poimittiin Alkon hyllystä saman talon rapsakka riesling. Muscat olisi ehkä ollut kuitenkin parempi valinta. Välissä herkuteltiin venäläisellä klassikolla, hunajaa + smetanaa + suolakurkkua.

Lämpimät tapakset tulivat pöytään yhdessä salaattien kanssa. Sitruuna-valkosipuli-broileria marinoin useamman tunnin oliiviöljyssä, joka oli maustettu sitruunamehulla, valkosipulinkynsillä, suolalla + pippurilla ja muutamalla oksalla timjamia. Otin fileisiin värin voissa pannulla ja paistoin vielä n. 10 minuuttia 180 asteisessa uunissa. Broilerin kaverina oli muutamasta eri salaatista, basilikasta ja mozzarellasta tehty salaatti. Viiniksi sommelier oli valinnut Torres Waltraud Rieslingin. Toimi erittäin hyvin.

Karitsapulliin sovelsin Pirkan ohjetta ja seuralaisena olleen dijon-perunasalaatin ohjeen lainasin Kokkia viinissä -blogista. Juomaksi karitsan kanssa tarjottiin punaviini, Faustino Selección de Familia Crianza. Mainio valinta. "Aiolin" sekoitin laiskana kokkina (ja Bamixin puuttuessa) valmismajoneesista ja kermaviilistä. Mukaan tuli tietenkin reilu määrä puristettua valkosipulia, sitruunamehua, ruohosipulia, suolaa ja pippuria.

Ilta jatkui jälkiruokaan, joka oli hyvin perinteinen - lettuja ja vaniljajäätelöä. Tein letut pienellä lettupannulla ja pyöritin päälle vanhanajan vaniljaa. Annos hunnutettiin vielä tomusokeripilvellä. Espresson aveccina toimivat Talisker 10 years Old Singlemalt ja naisellisempana vaihtoehtona Harveys Bristol Cream. Onnistuneesta illasta muistutti aamuyön tunteina pöydällä keinuva tyhjien viinilasien meri. Enempää kuvia ei ravintoloitsijat ehtineet kuvata, mutta mieleen ilta jää pitkäksi aikaa.



















PUBIRUOKAA & JAZZIA

2. maaliskuuta 2011

Ajattelin tehdä helppoa pubiruokaa ennen Kuudennen linjan Jukka Eskola Quintetin keikkaa. Tuloksena hauska ilta ja viikon verran turskalle haiseva asunto. Mutta hyvää oli. Suosittelen vain opettelemaan uppopaistamista silloin, kun koti ei ole täynnä ystäviä.



























Fisut
150-200g tuoretta turskaa per ruokailija
Vehnäjauhoja

Frittitaikina
200 g vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 1/2 dl olutta (normi lager käy hyvin)
loraus sitruunan mehua
1 rkl valkoviinietikkaa
suolaa
valkopippuria

Lisää jauhojen sekaan olut ja muut ainekset sekoittaen huolella. Vatkaa taikina tasaiseksi.

Potut
Pari kolme perunaa tikkuina per ruokailija

Lisukkeeksi
Kurkku ja porkkanatikkuja

Dippi
Turkkilaista jogurttia
Majoneesia
Tilliä
Sitruunaa
Sinappia
Salottisipuli
Valkosipulia
Suolaa ja pippuria

Kaikki iloisesti sekaisin vaan!

Paistaminen
Huolehdi, että rasva (esim. rypsiöljy) on tarpeeksi kuumaa, 170 asteista. Testaa lämpö pudottamalla leipapala rasvaan - sen tulee tiristä heti, jos rasva on tarpeeksi kuumaa. Pidä kansi lähellä, niin voit tukahduttaa rasvan, jos se yltyy savuamaan.

Pyöräytä kalapala vehnäjauhoissa ja sitten taikinassa. Laske HITAASTI kattilaan. Jos kala tippuu pohjalle, se jumahtaa kiinni ja palaa. (Ihan totta, näin siinä käy ja sitten haistaan turskakärylle). Kovin matala paistinrasva ei siis tule kyseeseen. Tuoreen turskan paistoaika on ehkä n. 10min. Perunat keitin kahteen kertaan, esipaistoin n. 3min ja sitten uusi kierros kypsäksi asti.

Varaa aikaa, kattilaan ei kuitenkaan mahdu kuin muutama pala kerrallaan paistumaan. Kun pinta on rapsakka ja kullanruskea, palan voi noukkia ylös. Pidin valmiit kalapalat ja perunat 80 asteisessa uunissa lämpiminä ennen tarjoilua.

Askarteluhenkisenä ihmisenä tein vielä M&M -lehdestä tötteröt perunoille, dippi ja vihannestikut tarjottimelle ja fisut tötterön kupeeseen. Toiseen käteen pullo olutta ja sitten toivotetaan vaan hyvää ruokahalua!



























Ai niin - keikka oli hieno vienoisesta nenässä leijuvasta turskan hajusta huolimatta. Muutenkin, kannattaa tsekata We Jazzin järjestämät keikat, jos jazz kiinnostaa.