Tallinnan Vanhakaupunki tarjoaa finediningin ystävälle monta ovea avattavaksi. Suurimmassa osassa on tullut jo käytyäkin, joten toista kertaa testiin useiden vuosien tauon jälkeen pääsi ravintola Bocca. Vuonna 2003 Bocca oli vielä maailman 50 parhaimman ravintolan listalla, mutta kirkkain hohde tuntuu valitettavasti kadonneen. Ravintolan tyyli on sama kuin ennenkin - valtavien valaisimien pehmeä valo laskeutuu holvikatosta avaraan, skandinaavisen yksinkertaiseen saliin, missä maanläheiset sävyt yhdistyvät raikkaaseen valkoiseen. Tunnelma on hiljainen, vain muutama turistiseurue on löytänyt paikalle.
Istahdimme pieneen kulmapöytään. Perinteinen cava vaihtui tarjoilijan suosituksesta mojitoksi, mikä olikin mukavaa vaihtelua. Boccan keittiö on italialainen, joten vaihtoehtoja menussa riitti. Päädyin ottamaan alkuruoaksi etana-lasagnetten gorgonzolakastikkeella. Annos oli suloinen pieni torni, jossa kokonaiset etanat täyttivät lasagnelevyjen välit. Hyvää, mutta niinhän kaikki gorgonzolassa kastettu on. Juusto vei suurimman huomion annoksessa. Silti tätä reseptiä voisi kokeilla kotonakin. K maisteli jälleen keittoa. Helmikana comsommé oli maistuva, jossa itse lihaliemi oli parasta, kuten comsomméssa pitääkin olla.
Viinisuosituksien saaminen oli jotenkin vaikeaa. Ehkä välissä oli kielimuuri, ehkä tietoa viineistä ei ollut tarpeeksi - tai todennäköisimmin syy oli se, että laseittain ei ollut kovin monta viiniä tarjolla. Se on kyllä aina harmillista. Loppujen lopuksi meille molemmille suositeltiin vain yhdet viinit, samaa alku- ja pääruoalle.
Pääruoaksi molemmille tuotiin kalaa. K:n piikkikampela toimi hyvin sinisimpukoiden ja vihanneskastikkeen kanssa. Oma epäeettinen tonnikalani oli ihan hyvä, mutta pääsen samalle tasolle valmistaessani sen itse. Pitkä miinus tuli annoksessa olleista tomaateista. Kirsikkatomaatit oli keitetty etikkaliemessä, joten puraisu tomaatista oli kuin olisi hörpännyt kunnon väkiviinaetikkaa korkillisen. En voi ymmärtää lisukkeen ideaa. Jälkiruoka jäi jälleen kerran syömättä. Listalla olisi ollut kyllä tiramisua ja muuta hyvää, mutta jo espresson 3,20€ hinta sai sulkemaan menun ja pyytämään laskua.
...Siirryimmekin viipymättä naapurin Clayhills gastropubiin jälkiruoalle - hyvälle vintage portviinille ja tuopilliselle kunnon trappist-olutta. Clayhillsin menu kannattaa myös joskus testata, kohtuuhintaisia tapaksia ja muuta hyvää tarjolla koko päivän. Bonuksena satuimme brasilialaiseen iltaan ja musiikista vastasi upea naissolisti, Denise Fontoura. Hyvä lopetus allekirjoittaneen syntymäpäiväillalle!
2 kommenttia:
Synttärionnea!
Mä olen jo kauan suunnitellut Tallinna-visiittiä, viimeisestä on aikaa varmaan ainakin kymmenen vuotta. Mutta apupoika ei ole ihan yhtä innostunut, hän kun siellä ramppaa työseminaareissa aika usein.
Kiitos Riikka!
Lähetä kommentti