MAMI

Vanhan vuoden viimeiset tunnit kuluivat turkulaisessa Mamissa, rennon fiinissä bistrossa Aurajoen rannalla. Täysi sali puhui puolestaan, pöytävaraus on hyvä tehdä muulloinkin kuin uudenvuodenaaton iltana. Tunnelma ravintolassa oli iloisen mutkaton niin asiakkaitten kuin henkilökunnan kesken. Tarjoilu toimi isolle illallisporukalle ja jokainen meistä löysi listalta helposti omat suosikkiannoksensa. Tilana Mami on skandinaavinen ja viihtyisä. Sekä sisustus että annoksien ulkonäkö oli harkittua mutta rentoa, turha pingotus ei selvästi sovi Mamiin.

Alkuruoaksi tilaamani porocarpaccio yhdisti iloisesti Suomen ja Italian. Suussa sulava poro tarjoiltiin tuhdin Valpolicella Classico DOCG Ripasson kera ja kokonaisuus toimi mukavasti. Hiljaisuus laskeutui pöytään hetkeksi, mikä oli merkki koko seurueen tyytyväisyydestä Mamin herkkuihin. Ripeällä tahdilla tyhjät lautaset vaihtuivat pääruokiin. Kokkailin ennen joulua Hauhalan hanhea ja bongasin saman linnun nyt ravintolan listalta - pakkohan sitä oli kokeilla. Hanhi oli hyvää, rapsakkakuorista ja sisältä suloisen roseeta, juuri niinkuin pitikin. Kaveriksi hanhelle kaadettiin Château Mamin Millèsime 2006. Ainoa miinuspuoli hanhiannoksessa oli, että se sai minut tipahtamaan taas maanpinnalle kokkaustaitojeni suhteen. Eihän oma hanhi maistunut ihan tuolta. Se on se ammattitaito.

Jälkiruoka jäi tapani mukaisesti nauttimatta. Kuppi höyryävää espressoa ja lasi makeaa rieslingiä edessäni ihailin kaverin suklaakakkua, joka oli kuin pieni taideteos. Seuraavalla kerralla sitä sitten.