Turun laitakaupungilla sijaitseva Bistrolet le Porc ei ulkokuorellaan pröystäile. Kerrostalon kivijalasta löytyi kuitenkin kotoisa pieni ravintola, jonka vastaanotto oli varsin ystävällinen. Lähes tyhjästä ravintolasta sai valita mieleisensä pöydän ja syvennyimme tutkimaan menua ranskalaisen kivennäisveden saattelemina. Osa ruoista vaihtuu päivittäin ja nämä erikoisannokset olivat esillä seinän liitutaululla. Itse menu koostui ranskalaishenkisistä annoksista, joista ravintolan nimikkoeläin porsas esiintyi yllättäen vain yhdessä.
Päädyimme kumpikin liitutaulun annoksiin - kaverille alkuun ankkamoussea ja savuankkaruusuke sekä minulle keittiön pääsiäisyllätys, joka paljastui parsa-pinaattikeitoksi viiriäisenmunilla koristeltuna. Molemmat annokset toimivat, vaikka ankkamoussen teollisen säännöllinen maksamakkaraolemus sai hieman epäilemään, oliko mousse sittenkään oman keittiön tuotos. Pisteitä erityisesti annosten ulkonäöstä!
Reippaalla tahdilla pöytään tuotiin pääruoat, miekkakalaa tomaatti-basilikakastikkeessa, joka sekin löytyi liitutaulun erikoisannoksista. Miekkakala oli uusi tuttavuus ja se markkinointiin meille tonnikalan maineella. Läpikypsä kalapihvi olikin pienoinen pettymys lähes raakaa kalaa odottaneelle, mutta keittiöstä selitettiin ystävällisesti, että läpikypsyys johtui kalan valkoviinimarinadista. Selvä. Vaikka meistä ei tullut miekkakalafaneja, annoksen kastike oli kuitenkin suussasulavan maukasta - yksi parhaista tomaattikastikkeista ikinä. Lisukkeena tarjoiltiin uppopaistettua perunaa ja papuja.
Ilta le Porcissa oli postiivinen. Pelkistetty sisustus ja kauniit annokset olivat ravintolan parasta antia - ja Porcin liha-annoksia pitää käydä vielä testaamassa. Jos sijainti olisi keskeisempi, bistro pääsisi heti tämän helsinkiläisturistin turkulaisiin ravintolasuosikkeihin.
2 kommenttia:
Mä olen kerran käynyt tuolla le porcissa ja silloin siitä jäi kyllä tosi hyvä fiilis. Söin muistaakseni tosi hyvää ankkaconfitia. Tykkään kovasti bistroista, mutta miksi ihmeessä listalla on miekkakalaa, joka on täysin ylikalastettu ja aikalailla jo uhanalainen laji ja ruijanpallakseenkin suhtaudun suurella epäilyksellä. Vaikka bistro olisi kuinka ranskalaistyyppinen, niin en ymmärää miksei annoksia voi tuunata kotimaisista ja kestävän kehityksen kaloista. :)
Totta. Tonnikala ja tämä sen miekkakaveri voitaisiin mun puolesta jättää uiskentelemaan rauhassa ja kesittyä sen sijaan kotimaisiin tuotteisiin.
Lähetä kommentti