SPINACH BABA PASTILAA SANDROSSA

Kallion legendaarisin kioski Sandron kulma muuttui hetkessä yhdeksi Linjojen parhaimmista ravintoloista. Sandro on samalla baari, lounas- ja illallispaikka sekä kahvila. Sandro kuvaa keittiötään monerniksi afrikkaiseksi, mikä selittääkin ehkä vahvaa kasvisruokien tarjontaa.

Hiljainen sunnuntai-iltapäivä, muutama hassu asiakas. Pariskuntia kahvilla ja perheitä lounaalla. Menimme posket punaisina Töölönlahden ympärikävelyn jälkeen sisään Sandroon, eikä pöydän saaminen ollut ongelma. Tarjoilu pelasi yhden hengen voimin hieman hapuilevasti, ja vain englanniksi. Tarjolla oli muutaman ruokalajin lista, joista kaikki yhtä poikkeusta lukuunottamatta olivat kasvisannoksia. Listan lihattomuuteen pettyneille pojillekin löytyi lopulta mieleiset annokset. Itse päädyin pinaattiseen babaan, eli pinaatti- ja vuohenjuustotäytteiseen filotaikinanyyttiin.

Reippaan odottelun jälkeen viimeisen päälle kauniit ja reilun kokoiset annokset kiidätettiin keittiöstä pöytään. Maut olivat vähintäänkin kohdillaan ja kaikki nyökyttelivät tyytyväisinä valintoihinsa.

Sandro pitää ehdottomasti kokeilla vielä illanviettopaikkana. Kallishan tämä uusi paikka on muihin kulmakuppiloihin verrattuna tuolla alueella, mutta ehkä kivasta sijainnista ja viihtyisästä, supertrendikkäästä sisustuksesta joutuu maksamaan pikkuisen ekstraa tuopin hinnassa?

KIEVIN KANAA JA KIRSIKKAPIIRAKKAA, HARASOO!

Ei, en ole lopettanut syömistä. Enkä myöskään kokkaamista. Vuorokausistani on ehkä poistettu joitain tunteja, todennäköisesti juuri ne blogille varatut kirjoitustunnit. Mutta hyvissä lihoissa tällä ollaan, käytiin oikein risteillen itäisen naapurimme loisteliaassa kaupungissa, Pietarissa.

Laivayhtiö St. Peter Line pääsi juuri hetkeä ennen matkaamme median parrasvaloihin. Lukiolaiset olivat saaneet pahan maun suuhunsa laivan ala-arvoisesta palvelusta ja huonosta, kirjaimellisesti olemattomasta ruokatarjoilusta, sekä ylihinnoitellusta vedestä. En odotellut kovin paljoa tästä 13 tuntisesta matkasta 80-luvun autolautan kyydissä, mutta M/S Princess Maria pääsi yllättämään.

Perjantai-ilta. Laivaan päästyämme varasimme pöydän venäläistä ja eurooppalaista ruokaa tarjoilevasta Explorer's -ravintolasta hetkeä myöhemmäksi ja suuntasimme aperitiiveille viereiseen baariin. Allekirjoittaneen ennakkoluuloinen asenne laivan tarjontaa kohtaa sai ensimmäiset murtumansa baarin ovella. Annan täydet pisteet teemavalinnasta - jäniksiä, kaikkialla oli jäniksiä! (Jos pidänkin erityisen paljon kissoista, jänikset ovat vahva kakkonen sillä topten-listalla, jonka eläimet saavat minut lässyttämään idioottimaisesti myös julkisella paikalla.) Sinänsä paikassa ei ollut jänistä ihmeempää sisältöä: perus hanaolutta ja piccolo-kokoisia kuohujuomia sai kohtuuhintaan pubiruoan, karaoken ja urheilu-uutisten tahdittamana. Niin, paikan nimi oli siis Rabbit Bar, Jänisbaari.

Explorer's oli tyhjillään, joten pöytävarauksemme oli sinänsä turha. Viereisessä pöydässä illasti viisi valkounivormuista setää, ja ettei olisi jäänyt vaatteista arvailun varaan, keskellä heidän pöytäänsä seisova A4-kokoinen kyltti ilmoitti sen olevan kapteenin pöytä. Tilasimme pullon uusi-seelantilaista Pinot Noiria ja yllätyimme sen hinta-laatusuhteesta iloisesti.

Alkuruoaksi valitsemamme borch-keitot tarjoiltiin höyryävän kuumina maistuvan leivän kera. Yllätyin taas. En uskonut saavani ehkä parasta borchia ikinä laivaravintolasta, mutta sain.

 Pääruoaksi ilmoitin haluavani Kievin kanaa, johon tarjoilija kommentoi, ettei ehkä kannata, sillä annos on todella iso ja liha on kuivaa. Tilasin silti, ja pidin rapsakkaan taikinakuoreen kätketystä jauhetusta kanasta. Erikoista oli vain se, että tämä klassinen venäläinen annos oli koristeltu iloisesti tuoreilla marjoilla. Sen verran suuri kana todellakin oli, ettei tilaa jälkiruoalle enää ollut.

Lauantai. Laiva oli myöhässä aikataulustaan vaikean jäätilanteen vuoksi, eivätkä venäläiset tullimiehet pitäneet kiirettä tulla töihin 1000 hengen odotellessa passintarkastusta, joten visiitti Pietariin jäi varsin lyhyeksi. Ehdimme silti kiertää koko Eremitaasin. Tosin ulkopuolelta ja Valentin Konosen vauhdilla. Otimme pakolliset turistikuvat kirkosta veren päällä ja suuntasimme kunnon venäläislounaalle Tsar-ravintolaan, jota Välimäki suositteli VR:n sivustolla. Listalta olisi löytynyt kaikki venäläisen keittiön klassikot ja sisustuksensa puolesta paikka olisi mennyt meille palatsista.

Kalliimmanpuoleinen lounas tarjoiltiin uskomattoman monen henkilökunnan jäsenen voimin. Päädyin tilaamaan maksaa Stroganovin tapaan ja kohtaamaan ala-asteelta jääneen maksakatastrofi-kammoni. Tässä annoksessa ei todellakaan ollut mitään vikaa: Pehmoinen, maukas maksa lepäsi kermakastikkeessa perunalisukkeen rinnalla. Vierellä lasi täydellistä Chiantia. Olin enemmän kuin tyytyväinen, vaikka lompakko kevenikin lähes viidenkymmenen euron verran pelkästä pääruoasta ja lasista viiniä. Kivenheiton päästä löytyi mukava kahvila jälkiruokapaikaksi. Cafe Singerin kirsikkapiirakka ja cappuccino olivat huippuluokkaa.

Jos ei harrasta paritanssia tai karaokea, ei laivamatkailu tarjoa juuri muita tekemisvaihtoehtoja kuin syömisen. Jätimme edellisestä illasta oppineina pöytävarauksen väliin, mutta nyt se olisikin tullut tarpeeseen. Italialaisravintola Napoli Mia oli viimeistä sinisellä sametilla verhoiltua puutuolia myöten täynnä. Kuohuviinilasin mittaisen odottelun jälkeen pöytä vapautui ja tilasimme jälleen pullon punaviiniä. Eilinen yllätys hinta-laatusuhteesta ei varsinaisesti saanut jatkoa, mutta kyllä tämäkin toimi mukavasti päivän pizzan, kinkku-herkkusienen, kyytipoikana. Jälkiruoaksi nautimme uhkapelejä ja yläkannen Cubarin mojitoja. Kyllä ristely voisi mennä huomattavasti huonomminkin.

St. Peter Linen M/S Maria sai pisteitä yllättävän monipuolisesta ravintolavalikoimastaan ja ruoan tasosta. Kokeilemiemme paikkojen lisäksi laivalta olisi löytynyt koko kansa suosikki, buffet-ravintola Seven Seas, sekä trendikkäämpänä vaihtoehtona Sushi Bar. Pietariin puolestaan pitää päästä kesällä uudelleen, sillä kaupunki on täynnä hyviä ravintoloita ja mielenkiintoista nähtävää. Mutta matka taitetaan ehkä sittenkin junalla.

MURUJEN BRIOSSIA

Viime viikonloppu meni Murun seurassa. Kolmen ruokalajin illallisen lisäksi itse ravintolassa testasin vielä heidän keittokirjansa briossin, joka maistui niin sunnuntain aamiaisella kuin illallisellakin.

Leipä on superhyvää ihan sellaisenaan, mutta toimii myös hyvän hillon kanssa tai suolaisilla täytteillä. Murujen kirjasta vielä sen verran, että tämän inspiroivan ja kauniin opuksen tekijänpalkkio ohjataan Näkövammaisten keskusliitto ry:lle opaskoiran kouluttamista varten. Koira on jo saanut nimenkin: Didi-Muru.

...

BRIOSSI

1/4 pakettia hiivaa

0,7 dl maitoa

8,5 dl vehnäjauhoja

6 kananmunaa

1 tl suolaa

300g temperoitua voita

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon yleiskoneen kulhossa. Lisää jauhot, kananmunat, sokeri ja suola. Alusta taikinaa noin kymmenen minuuttia. Lisää temperoitu voi paloina koko ajan vaivaten kunnes taikina on sileää. Peitä astia liinalla ja kohota jääkaapissa yön yli. Siirrä taikina vuokaan ja anna kohota vielä ainakin kaksi tuntia. Voitele pinta kananmunalla ja paista 175 asteessa 20-30 minuuttia. Valmis briossi on pinnaltaan kullanruskea ja sisältä kuohkea. Nam!

VEGESAFKAA: PASTAA & PERSILJA-MANTELIKASTIKETTA

Nopea startti viikonloppuun kiireisen työpäivän jälkeen tarvitsee onnistuakseen vain pullon hyvää viiniä, nopeasti valmistuvaa evästä ja parasta mahdollista seuraa pöydän toiselle puolelle. Tuloksena takuuvarmasti parempi mieli ja naurusta kipeät poskipäät. Vegevieraille voi tarjoilla vaikkapa tätä Glorian Ruoka & Viini -lehden parhaaksi kasvispastaksi vuonna 2012 valittua helppoa ja maukasta pastaa persilja-mantelikastikkeella, niin kuin minä tein ystävälleni Linalle. Jos tykkäsit siitä avokadopastasta, tykkäät todennäköisesti tästäkin kasvisherkusta.
...

PASTAA PERSILJA-MANTELIKASTIKKEELLA

2:lle

Tarvitset -

1 iso punainen paprika

n. 1/2 pakettia (penne) pastaa

n. 100 g buffalo mozzarellaa

1 dl kuorittuja manteleita

1 valkosipulinkynsi

1 dl oliiviöljyä

1 dl lehtipersiljaa

paahdettuja pinjansiemeniä

sitruunamehua

suolaa

Lämmitä uuni grillivastuksella 225 asteeseen. Pese ja halkaise paprika, poista siemenet ja valkoiset osat. Laita paprikan puolikkaat öljytylle uuninpellille leikkauspuoli alaspäin. Paahda, kunnes kuori mustuu ja kupruilee. Laita paprikat muovipussiin ja sulje pussi, anna paprikoiden jäähtyä.

Paahda nyt mantelit kuivassa pannussa ja heti perään samalla pannulla pinjansiemenet. Nosta molemmat sivuun jäähtymään. Keitä pasta reilussa, hyvin suolatussa vedessä. Vähennän aina itse minuutin pastapakkauksen keittoajasta, näin pasta on ruokailessa juuri sopivan al dente. Pastan kiehuessa jauha raffisti valkosipulinkynsi, mantelit, lehtipersilja, öljy ja suola keskenään kastikkeeksi sauvasekoittimella.

Nylje paahdetut paprikat ja pilko suupaloiksi. Pirskottele paprikoille oliiviöljyä, sitruunamehua ja suolaa. Sekoita keskenään pasta, persilja-mantelikastike, paprikat ja revi vielä mozzarella annoksen päälle. Koristele pinjansiemenillä ja persiljasilpulla. Kyytipojaksi meille kelpasi Pfaffenheimin Pinot Blanc.

JALLUPULLAT

Tulen ehkä hieman trendien jäljessä näiden jallupullieni kanssa. Reseptihän on saanut alkunsa ravintola Torin klassikkoannoksesta, ja sen erilaisia versioita on julkaistu useissa ruokablogeissa jo vuosia sitten. Mutta meillä näitä tehtiin ensimmäistä kertaa nyt ja kovasti tykättiin. Jaloviina on poikain metsäretkien peruseines, joten pullollinen yhden tähden sellaista löytyi kuin löytyikin jäänteenä syksyn reissuilta.

Ravintola Torista tuli puolestaan mieleeni, että Punavuoren lisäksi Tori löytyy nykyisin myös ihan tästä Pengerkadun läheltä, Alppilasta. Nimeltään tuo sisarravintola on tietenkin AlppiTori. Sopuisan hintainen, viihtyisä ja näppärä pikku ruokakuppila on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Mutta nyt siihen Pengerkadun versioon jallupullista:

JALLUPULLAT

eli lihapullia, jaloviina-kermakastiketta & perunamuusia 2-3:lle hengelle

Lihapulliin -

400 g naudanjauhelihaa

1 dl ranskankermaa

1/2 dl sipulikeittoiaineksia

1/2 dl paahdettua sipulia

Mustapippuria myllystä

Kastikkeeseen -

2 rkl voita

3 rkl vehnäjauhoja

1,5 dl demi-glace kastikepohjaa

1,5 dl vettä

1,5 rkl kanafondia

1 dl kuohukermaa

4 rkl Jaloviinaa

Perunamuusiin -

6 kpl keskikokoista yleisperunaa

1 rkl voita

1/2 dl kuohukermaa

Valkopippuria & suolaa myllystä

Lisäksi -

Persiljaa

Myrttisen suolakurkkuja

Laita kuoritut perunat kiehumaan ja uuni lämpeämään 175 asteeseen. Sekoita kaikki lihapulla-ainekset tasaiseksi massaksi ja pyörittele massasta isoja pullia kuudesta kahdeksaan kappaletta. Tai jos pieni on mielestäsi kauniimpaa, niin saat taikinasta jopa 12 pullaa. Asettele uunivuokaan ja paista pullia uunissa noin 40 minuuttia.

Siirry kastikkeen pariin. Sulata voi pannulla ja lisää vehnäjauhot. Ruskista hieman ja lisää sitten demi-glace. Sekoita fondi veteen ja lisää kastikkeeseen. Anna kiehua hiljalleen noin puoli tuntia.

Lisää keitettyjen perunoiden joukkoon voi ja kerma. Kiehauta ja muussaa tehosekoittimella tai perunasurvimella. Mausta valkopippurilla ja suolalla.

Lisää kastikkeeseen kerma, Jaloviina ja uunituoreet lihapullat. Kokoa annos ja lisää lautaselle suolakurkkua. Koristele halutessasi persiljalla. Ruokajuomaksi sopii niin maito, olut kuin täytetläinen punaviinikin. Meidän pöytään löytyi pullollinen Argentiinalaista Norton Barrel Select Malbec -viiniä, joka hoiti hommansa moitteetta.

LUOMO EROTTUU LUOVUUDELLAAN

Viime vuosi oli varsin vilkas. Hyvä että ehdin hengittää. Pari työpaikkaa kaatui alta, vaihdoin sivilisäätyä, matkustin maailmalla - ja Pengerkadun tarinoista päätellen sekä hyvät että huonot hetket kuitattiin poikkeuksetta hyvällä ruoalla ja viinillä. Vuoden 2012 viimeinen illallinen nautittiin Michelininsä ansainneessa ravintola Luomossa.

Ravintola Luomo muutti toukokuussa 2012 Helsingin Vironkadulta historialliseen Goviniuksen taloon Pohjoisesplanadin ja Katariinankadun kulmaan. Samaan taloon avattiin Luomon astetta rennompi sisko, Pure bistro. Bistro löytyi helposti, mutta Luomon ovea etsimme uudenvuodenaaton pakkasessa hetken verran. Huonosti merkityn oven takaa paljastui arkinen rappukäytävä, mikä johdatti rennon skandinaaviseen ravintolasaliin talon toiseen kerrokseen. Iloinen, nuorekas ja hyvinkin rento henkilökunta otti meidät hymyillen vastaan, ohajsi pöytään ja esitteli aikailematta illan menun. Päätöksenteko oli helppoa, sillä menuvaihtoehtoja oli tasan kaksi: viisi tai seitsemän ruokalajia. Päädyimme viiteen annokseen ja näille ruoille suunniteltuun viinipakettiin. Niin ja lasilliseen samppanjaa aperitiiviksi. Tietenkin.

Ennen kuin ensimmäinen viini oli päässyt edes huulille, saimme keittiöstä tervehdykseksi illan teemaan sopivasti Nakkeja ja perunasalaattia. Nakit olivat kotoisasti ankanmaksaa ja ne lepäsivät perunalastujen seurassa. Innovatiivista, kuten kaikki Luomon lautasilla tuntui olevan.

Reippaalla tahdilla lautanen vaihtui toiseen ja saimme ensimmäisen varsinaisen alkuruoan, Peruna-tryffelirisoton. Annos sinänsä oli luonteeltaan nöyrä, mutta pisteet tulivatkin pyöreän maun lisäksi kivasta tarjoilutavasta. Pengerkadullakin laitetaan jatkossa sillipurkit talteen, sillä niistä voi todellakin tarjoilla Michelin-tasoista risottoa.

Virheettömät viinivalinnat seurasivat annoksia. Odotteluun ei aikaa tuhlattu ja välissä ilahdutettiin useammallakin amuse bouchella. Pääruoan sai valita kahdesta vaihtoehdosta. Minulle tarjoiltu Possua Waldorfin tapaan ei juuri noussut annoksena alkuruokien yläpuolelle, mutta ei se jäänyt varjoonkaan. Raikas possu istui kokonaisuuteen kuin lusikka suuhun. Koko menu oli tasaisen varmaa suoritusta.

Vaikka annoskoot eivät olleetkaan valtavia, niin välijuustoille en löytänyt enää tilaa. Illallisen lopetti Ilotulitus, värikäs ja ihanan ei-niin-makea kokonaisuus sorbettia ja hedelmiä.

Vahvin piirre Luomossa oli elämyksellisyys, sillä menun annoskuvaukset eivät todellakaan antaneet viitteitä tulevasta. Heikkoja lenkkejä en juurikaan löytänyt - ellei lasketa sitä ovelasti piilotettua sisäänkäyntiä tai rumaa rappukäytävää. Kaikki Helsingissä tällä hetkellä Michelin-tähteä kantavat ravintolat on nyt kierretty ja Luomo pääsee omalla tähtilistallani Chez Dominiquen ja Demon jälkeen kolmannelle sijalle. 

LISÄÄ JAPANIN HERKKUJA: LOHI RAMEN

Ramen, eli japanilainen nuudelikeitto, on tullut tutuksi matkoilla, mutta tein sitä nyt ensimmäistä kertaa itse. Keittoon voidaan lisätä nuudelien kaveriksi esimerkiksi possua, kanaa, tofua, kasviksia tai kalaa. Omaan rameniini valitsin marinoidun lohen Hannan soppa -blogista löytyneen ohjeen innoittamana.

Helppo, maukas ja lämmittävä keitto sopii mainiosti kylmään talvipäivään. Hyvä syy kokeilla uusia aasialaisreseptejä on myös se, että niiden seuraan sopii erinomaisesti vuoden 2012 viiniksi valittu Kungfu Girl Riesling 2011. 


LOHI RAMEN

2:lle nälkäiselle

Marinadi lohelle -

pieni pala inkivääriä kuorittuna ja raastettuna

valkosipulinkynsi raastettuna 

pala sitruunaruohoa hakattuna ja halkaistuna

2tl miriniä

2tl soijakastiketta

2tl kalakastiketta

1tl hunajaa

Lisäksi-

300g hyvää lohta

suolaa ja valkopippuria

100g ramen nuudeleita

5dl kanalientä

2tl kalakastiketta

valkosipulinkynsi raastettuna

1 porkkana suikaleina

2-4 herkkusientä viipaleina

1/2 kurkku, josta siemenet on poistettu, suikaleina

kourallinen vihreitä papuja halkaistuna

kourallinen korianteria hienonnettuna

Sekoita marinadin ainekset keskenään kulhossa. Jaa lohi kahdeksi annospalaksi ja mausta palat pippurilla ja suolalla. Yhdistä marinadin kanssa ja siirrä jääkaappiin maustumaan vähintään tunniksi.

Keitä nuudelit ohjeiden mukaisesti, valuta ja huuhdo kylmällä vedellä. Annostele nuudelit valmiiksi keittolautasille. Sekoita kanaliemeen kalakastike sekä valkosipuli ja kiehauta. Lisää liemeen lohipalat marinaadeineen ja anna hautua 2-3 minuuttia kannen alla. Lisää kasvikset ja hauduta vielä toiset 2-3 minuuttia. Nosta kalat kattilasta kun ne ovat juuri ja juuri kypsiä, pidä ne lämpiminä. Älä hauduta lohta liian pitkään, sillä kypsyminen jatkuu, vaikka nostat lohen pois keitosta. Kaada keitto nuudelien päälle ja jaa kasvikset. Nosta lohet päällimmäiseksi lautasille ja koristele korianterilla. Tarjoile heti.

MISO

Misokeitto pääsi tyttöjen sushi-illan alkuruoan rooliin. Olimme sen verran juhlatuulella, että unohdimme suosiolla vihreän teen ja nautiskelimme sen sijaan japanilaista Asahi-olutta keiton kaverina.

...NOPEA MISOKEITTO

4 hengelle alkuruokana

5 dl vettä

5g Dashino-moto -jauhetta

4 rkl misotahnaa

1 rkl merilevärouhetta

pala purjoa

tofukuutioita

Cavi-Art -merilevävalmistetta

Mittaa vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää dashi-jauhe ja merilevärouhe. Molemmat tuotteet löytyvät etinisistä ruokakaupoista, omani ostin Vii-Voanista Hakaniemestä. Jos rouhetta ei löydy, voit hyvin esimerkiksi leikata suikaleita norilevystä. Ota puoli desiä lientä kuppiin ja sekoita misotahna siihen. Kaada liemi takaisin kattilaan. Pilko pala purjoa ja kuutioi tofu valmiiksi kuppeihin tai syville lautasille. Kaada kuuma keitto tofun ja purjon päälle ja koristele Cavi-Art -merilevävalmisteella.