PEKONI-KUHARULLAT ja muita herkkuja

Viikonloppuna tehtiin rekkamiesannokset superhyvää kuhaa kietaistuna pekoniin. Seuraksi juuresmuusia, karamellisoituja vihanneskuutioita ja Dijon-kermakastiketta -

JUURESMUUSI
Bataattia
Porkkanaa
Maa-artisokkaa
Valkosipulia
Kevätsipulia
Kirnuvoita
Kermaa
Suolaa, pippuria & muskottipähkinää

Kuullota haluamasi määrä juurespaloja voisulassa ja keitä kypsiksi. Lisää loraus kermaa pehmeisiin juureksiin ja muussaa. Mausta ja siirrä sivuun odottamaan. (Säästä myös desin verran juuresten keitinlientä kastikkeeseen!)

-

KARAMELLISOIDUT VIHANNESKUUTIOT
Kesäkurpitsa- ja porkkanakuutioita (tai mitä tahansa muita juureksia/vihanneksia)
Kirnuvoita
Sokeria, suolaa ja pippuria

Pilko tasakokoisiksi ja paista kuutiot tummiksi pannulla kirnuvoissa. Lisää loppuvaiheessa teelusikallinen sokeria ja ota kuutioihin rapsakka karamellipinta.

-

PEKONI-KUHARULLAT
Kuhafile / ruokailija
Huoneenlämpöistä voita
Kesäkurpitsaa
Kevätsipulia
Pekonia muutama suikale
Voita ruokalusikallinen
Suolaa & pippuria

Mausta kuhafileet suolalla ja sivele pintaan huoneenlämpöistä voita. Höylää kesäkurpitsasta ohuita suikaleita kuorimaveitsellä ja asettele fileen päälle. Lisää pilkottua kevätsipulia kesäkurpitsojen päälle. Mausta suolalla ja pippurilla, rullaa kuha pyrstöstä aloittaen ja kiepsauta päälle pekonia. Kiinnitä parilla coktailtikulla ja paista pekonipinta rapeaksi pannulla. Siirrä rullat uniin 200 asteeseen kymmeneksi minuutiksi ja jätä pannu rasvoineen kuumaksi kastiketta varten...

-

DIJON-KERMAKASTIKE
Vehnäjauhoja 1rkl
Kuohukermaa 1,5dl
Juuresten keitinlientä 1dl
Dijon-sinappia 1 tl
Suola & pippuri

Kuharullista jäi pannulle mukavan makuinen rasva, johon lisäsin vehnäjauhot. Jauhojen perään pannulle meni kuohukermaa ja juuretsen keitinlientä, minkä jälkeen koko komeus maustettiin Dijonilla, suolalla ja pippurilla.

-

KOKOA LAUTASILLE - ja tarjoile rapsakan valkoviinin kanssa. Meillä oli lasissa suoraan Roomasta lennätetty Mastri Vernacoli Trentino DOC Pinot Grigio.

SUSHI'N'ROLLia

Tiedätkö sen fiiliksen, kun näkee tuttavan pitkästä aikaa ja tuntuu, että juurihan me tavattiin ja juttu jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi?

Se fiilis tuli taas pintaan, kun treffattiin vanhojen työkavereiden kesken vuoden tauon jälkeen. Varasimme pöydän Kapteeninkadun Sushi'N'Rollista ja vetäistiin masut täyteen sushiherkkuja. Sushi maistui ja hinta oli kohdillaan, palvelukin oli varsin ystävällistä - mutta hieman unohtelevaista ja himpun verran hidasta. Onneksi meillä ei ollut kiire minnekään ja ilta oli oikein onnistunut.

Kerrankin olen muuten itse kuvassa. Tai ainakin osa minusta. Kiitos kuvasta Sussulle!
Sushi on ehkä kauneinta ruokaa, eikö vain?

MATTOLAITURILLA

Helsingissä on uusi kesäkahvila Mattolaituri. Erityismaininta ihanista vaijerituoleista ja tulikuumasta kahvista. Tykkään.

KESÄPÄIVÄ

Kävimme päiväretkellä Porvoossa. Vaellettiin vanhan kaupungin kaduilla, pistäydyttiin putiikkeihin ja nautittiin kesäinen lounas Johansin terassilla.

Ravintola löytyy joen varresta, Jokikatu kahdeksasta. Terassilla soi jazz ja reippaan palvelun kera saa pöytään luomuherkkuja ja hyviä viinejä. Pientä hapuilua kesäravintolan henkilöstöllä oli ruuhkaisena iltapäivänä, mutta hyvä fiilis paikasta silti jäi. Ainakin Grillattua maissikanan rintaa ja kevätrakuunakastiketta sekä Johansin Burgeri (Bosgårdin Charolais Härästä) olivat maistuvia ja tuoreista raaka-aineista tehtyjä annoksia, vaikka niiden ulkonäköön ei juurikaan oltu kiinnitetty huomiota.

Porvoon vanha kaupunki on täynnä mielettömiä ravintoloita, kahviloita ja terasseja - olisi tehnyt mieli jäädä sinne vielä toiseksikin iltapäiväksi.

BISTRO HELSINKI 15

Käytiin pitkästä aikaa puoliskon kanssa treffeillä. Ei olla lähiaikoina juuri syötykään ulkona, joten vaihtoehtoja oli kertynyt useita Haluaisin mennä -listalle. Mietimme uutta Gaijinia, Murua (jonne on turha vieläkään yrittää muutaman päivän varoitusajalla) ja loppujen lopuksi valintamme oli Bistro Helsinki 15, joka sai myös uusimpaan Guide Michelin -oppaaseen maininnan.

Kuva lainattu täältä

Ravintola oli rento ja fiini samalla kertaa. Tyylikkään pelkistetty sisustus ja kursailematon menu miellyttivät kovasti. Palvelu oli paikan mukaista, rentoa mutta asiallista. Pöydät olivat lauantai-iltana lähes täynnä kahdeksaan mennessä, joten varaus oli paikallaan.

Otimme alkuun aperitiivit ja ruokavalintani kohdistui päivän menuun ja viinipakettiin. Alkuruoaksi sain mustekala carpaccion, joka oli huomattavasti parempaa kuin sen odotin nimen perusteella olevan. Ripeästi lautanen vaihtui pääruokaan, mikä oli tällä kertaa tonnikalaa - paras tonnikala-annos ikinä. Reilun kala-annoksen vieressä nökötti kakkunen uusista perunoista. Täyttävää ja hyvää.

Loistavan illallisen lopetti pannacotta suklaajäätelöpallolla. Ilta sujui odotusten mukaisesti ja en voi muuta kuin suositella poikkeamaan Korkeavuorenkadun bistroon.