LUOMO EROTTUU LUOVUUDELLAAN

Viime vuosi oli varsin vilkas. Hyvä että ehdin hengittää. Pari työpaikkaa kaatui alta, vaihdoin sivilisäätyä, matkustin maailmalla - ja Pengerkadun tarinoista päätellen sekä hyvät että huonot hetket kuitattiin poikkeuksetta hyvällä ruoalla ja viinillä. Vuoden 2012 viimeinen illallinen nautittiin Michelininsä ansainneessa ravintola Luomossa.

Ravintola Luomo muutti toukokuussa 2012 Helsingin Vironkadulta historialliseen Goviniuksen taloon Pohjoisesplanadin ja Katariinankadun kulmaan. Samaan taloon avattiin Luomon astetta rennompi sisko, Pure bistro. Bistro löytyi helposti, mutta Luomon ovea etsimme uudenvuodenaaton pakkasessa hetken verran. Huonosti merkityn oven takaa paljastui arkinen rappukäytävä, mikä johdatti rennon skandinaaviseen ravintolasaliin talon toiseen kerrokseen. Iloinen, nuorekas ja hyvinkin rento henkilökunta otti meidät hymyillen vastaan, ohajsi pöytään ja esitteli aikailematta illan menun. Päätöksenteko oli helppoa, sillä menuvaihtoehtoja oli tasan kaksi: viisi tai seitsemän ruokalajia. Päädyimme viiteen annokseen ja näille ruoille suunniteltuun viinipakettiin. Niin ja lasilliseen samppanjaa aperitiiviksi. Tietenkin.

Ennen kuin ensimmäinen viini oli päässyt edes huulille, saimme keittiöstä tervehdykseksi illan teemaan sopivasti Nakkeja ja perunasalaattia. Nakit olivat kotoisasti ankanmaksaa ja ne lepäsivät perunalastujen seurassa. Innovatiivista, kuten kaikki Luomon lautasilla tuntui olevan.

Reippaalla tahdilla lautanen vaihtui toiseen ja saimme ensimmäisen varsinaisen alkuruoan, Peruna-tryffelirisoton. Annos sinänsä oli luonteeltaan nöyrä, mutta pisteet tulivatkin pyöreän maun lisäksi kivasta tarjoilutavasta. Pengerkadullakin laitetaan jatkossa sillipurkit talteen, sillä niistä voi todellakin tarjoilla Michelin-tasoista risottoa.

Virheettömät viinivalinnat seurasivat annoksia. Odotteluun ei aikaa tuhlattu ja välissä ilahdutettiin useammallakin amuse bouchella. Pääruoan sai valita kahdesta vaihtoehdosta. Minulle tarjoiltu Possua Waldorfin tapaan ei juuri noussut annoksena alkuruokien yläpuolelle, mutta ei se jäänyt varjoonkaan. Raikas possu istui kokonaisuuteen kuin lusikka suuhun. Koko menu oli tasaisen varmaa suoritusta.

Vaikka annoskoot eivät olleetkaan valtavia, niin välijuustoille en löytänyt enää tilaa. Illallisen lopetti Ilotulitus, värikäs ja ihanan ei-niin-makea kokonaisuus sorbettia ja hedelmiä.

Vahvin piirre Luomossa oli elämyksellisyys, sillä menun annoskuvaukset eivät todellakaan antaneet viitteitä tulevasta. Heikkoja lenkkejä en juurikaan löytänyt - ellei lasketa sitä ovelasti piilotettua sisäänkäyntiä tai rumaa rappukäytävää. Kaikki Helsingissä tällä hetkellä Michelin-tähteä kantavat ravintolat on nyt kierretty ja Luomo pääsee omalla tähtilistallani Chez Dominiquen ja Demon jälkeen kolmannelle sijalle. 

KIIREETTÖMIEN LOUNAS KIILASSA

Loistosijainti aivan Stockmannin kulmalla. Kiilaan on helppo tulla lounaalle lähialueen toimistoista - ja lastenrattaiden kanssa. Jälkimmäinen syy oli minun ja ystäväni peruste paikan valintaan, sillä mukanamme oli pikkuinen Lara.

Kiila oli minulle tuttu jo aiemmin, mutta talon ruokatarjontaan tutustuin vasta nyt. Kesällä terassista pääsi tulemaan yksi Helsingin suosikeistani, eikä vähiten siksi, että lasin Keltaista leskeä sai sopuisaan seitsemän euron hintaan. Nyt samalta baaritiskiltä tilasimme kuitenkin lounasburgerit.

Emme olleet nähneet Laran äidin kanssa hetkeen, joten meitä burgereiden hurjan pitkä valmistusaika ei niin haitannut, tarinoita riitti paljon kerrottavaksi ja vauvakin nukkui tyytyväisenä. Ruoka tuli pöytään puolen tunnin odotuksen jälkeen. Sitä ennen saimme toki noutaa kipon salaattia suhteellisen monipuolisesta noutopöydästä, mistä sai vielä ruoan jälkeen hakea kupin kahviakin.

Burger itsessään oli maistuva perushampurilainen. Välissä tuttu naudanpihvi, sopivasti juustoa ja rinnalla kasa rapsakoita ranskalaisia coleslawn kaverina. Lounashinta oli euron verran listahintaa edullisempi ja nälkä valtavalla annoksella luulisi lähtevän suuremmaltakin herrasmieheltä. Lounaslistan muu tarjonta oli kotiruokamaisempaa kuin burgerimme: hernekeittoa, lihapullia ja salaattiannoksia. Ehkä niitä saa tilattua nopeamminkin.

ENSILUOKKAINEN AAMU / KLAUS K

Pääsin hemmottelemaan itseäni yhteen Helsingin tyylikkäimmistä majapaikoista, Klaus K -designhotelliin. Tasokkaan huoneen lisäksi ilahduin aamulla, kun Ilmatar tarjoili yhden parhaista koskaan saamistani hotelliaamiaisista.

Ravintola Ilmattaren tiloissa tarjottava aamiainen oli tehty laadukkaista kotimaista raaka-aineista. Tarjolla oli yön yli haudutettua ohrapuuroa, kattava leikkelevalikoima, useita erilaisia kaloja, talon jogurttia ja kotitetkoisia hilloja. Ihan vain noin esimerkiksi. Kaffa Roasteryn kahvia sai siemailla tyylikkäässä tilassa ja taustalla soi aamuun sopivaa, pehmeää jazzia. Jälkiruokapöydästä löytyi kroisantteja, omena- ja mustikkapiirakkaa sekä pannukakkuja.

Päästäkseen aamiaispöytään ei välttämättä tarvitse varata hotellihuonetta, vaan nämä herkut ovat tarjolla 23 euron hintaan niin arki- kuin viikonloppuaamuisinkin.

POHJOIS-AASIALAINEN GAIJIN

Viime kuukausien blogihiljaisuus selittyy osittain sillä, että vaihdoin sujuvasti siviilisäätyä reilu viikko sitten. Jatkoimme lauantain hääjuhlia vielä sunnuntaina illallisella Gaijinissa.

Teimme pöytävarauksen muutamaa päivää aiemmin ja se todellakin oli tarpeellinen. Jokainen pöytä oli täynnä. Ravintola on kovin tiivis, joten en varsinaisesti puhuisi romanttisesta illallisesta, sillä viereisten seurueiden keskustelut kuuluivat täydellisesti omaan pöytään. Ensivaikutelma Gaijinista oli kaunis, suosittu - ja tehokas.

Nopea ja hymyilevä palvelu toi aperitiivit ennätysajassa. Tätä ennen olimme jo tilanneet sunnuntain kolmen ruokalajin menun ja valinneet viinit. Drinkki, Herushinki, osoittautui mainioksi sekoitukseksi kurkkua, minttua, limemehua ja inkivääriä. Ennen kuin juoma oli lähelläkään loppua, alkuruoka saapui pöytään: paistettuja kampasimpukoita, wasabivoi-dashi emulsio ja mätiä, eli listanimeltään Wasabi Scallops. Kuten osasin odottaa, Gaijin tarjoili todella kauniita annoksia. Ja todella maukkaita. Kampasimpukat saivat kaverikseen minulle jo Tallinnan Alter Egosta tutun viinin, espanjalaisen Gramona Gessamin. Kesken alkuruokien pikkuiseen pöytäämme haluttiin tuoda jo kulhossa höyryävä pääruoka. Hieman liian hätäistä tarjoilua. Kieltäydyimme kauniisti ja toivoimme pientä lisäaikaa alkuruoalle.

Kun pääruoan aika oikeasti tuli, saimme eteemme suuret annokset Kimchi Hot Potia: possun poskea, nuudeleita, pikkelöityä kurkkua ja kimchiä ramen-liemessä. Autenttisia makuja, erityisesti tulinen kimchi toi annokseen mielenkiintoisen lisän. Viiniksi suositeltiin Michael Mondavin tilan Emblem Cabernet Sauvignonia Napa Valleyn alueelta Kaliforniasta. Mausteinen, vaniljainen viini oli erikoinen pari tuliselle nuudeliruoalle, positiivisessa mielessä.

Lopuksi meitä hemmoteltiin (sopivan mittaisen tauon jälkeen) valkosuklaacremellä, mustaherukka-mansikkasorbetilla ja marjoilla. Erityinen kiitos annoksen pienestä koosta, sillä creme oli varsin makeaa herkkua. Kokonaisuus oli tasapainoinen ja ilta Gaijinissa oli mahtava päätös hääviikonlopulle.

SURF 'N' TURF

Kun ei osata päättää mitä syödään, syödään surf 'n' turfia. Termi tarkoittaa lihan ja merenelävien yhdistämistä samaan annokseen. Pengerkadun versiossa nähtiin tällä kertaa toast skagen -henkisiä katkarapuja ja kinkkuun kietaistua broileria.

PENGERKADUN SURF 'N' TURF

Kahdelle

2 broilerin fileetä

3dl kuorittuja katakarapuja

1/2dl majoneesia

2 oksaa tilliä

1 kovaksi keitetty muna

1 kevätsipuli varsineen

2 ruisleipää (vaikkapa reissumiehiä)

Voita

1 sitruuna

Vesikrassia

Miniluumutomaatteja

Salaattia (vaikkapa romaine)

Suolaa ja mustapippuria

Grillaa broilerifileisiin pinta parilalla, kietaise kinkkuun ja paista 10 minuuttia uunissa 200 asteessa. Sekoita kuoritut katkaravut majoneesin, silputun tillin ja kananmunan kanssa. Mausta sitruunalla, suolalla ja pippurilla. Valmista vihreä salaatti, pilko tomaatit ja sipuli. Leikkaa sitruunasta muutama lohko. Paahda ruisleipä voissa pannulla ja asettele kaikki komponentit lautaselle. Vielä ripaus pippuria ja suolaa myllystä ja herkku on valmis.

Nauti tämän helpon pubiruoan kanssa hyvää lageria tai hapokasta valkoviiniä, kuten Pengerkadulla tehtiin. Lasissa oli  italialainen Pecchora Pecorino, Alkon ainoa 100% Pecorino -rypäleistä valmistettu viini. Kannattaa kokeilla!

MANSIKKA + AVOKADO + VUOHENJUUSTO

Tein perjantain kunniaksi pieniä helppoja alkupalatoasteja, jotka täytin kolmella herkulla: tuoreilla mansikoilla, avokadolla ja vuohenjuustolla. Vaikka kombo saattaakin kuulostaa erikoiselta, nämä kaverit viihtyvät samalla leivällä todella hyvin.

MANSIKKA-AVOKADO-VUOHENJUUSTO TOASTIT

Kahdelle

4 palaa paahtoleipää

1/2 avokado

10 mansikkaa

50g vuohenjuustoa

Oliiviöljyä

Minttua koristeeksi

Lämmitä uuni 200 asteeseen Murskaa puolikkaan avokadon sisältö tahnaksi, pilko mansikat ohuiksi siivuiksi ja murenna vuohenjuusto. Leikkaa paahtoleivistä reunat pois ja grillaa palat oliiviöljyssä parilapannulla. Täytä leivät avokadotahnalla, mansikoilla ja lisää pinnalle vuohenjuusto. Laita leivät uuniin (grillivastuksen alle) 2-3 minuutin ajaksi. Sulje toastit ja leikkaa kolmioiksi, koristele mintulla. 

Alkupalojen kanssa sopi upeasti Laurent-Perrierin samppanja - mainio aloitus viikonlopulle!

TASTE OF HELSINKI

Liput loppuunmyytyyn perjantai-iltaan sattuivat tulemaan arpajaisvoittona Maikkarilta, joten sisäänpääsyyn ei tarvinnut erikseen sijoittaa. Suoraan toimistolta portille, portilta valuutanvaihdon ja Riedelin viinilasivuokrauksen jälkeen heti ensimmäiselle teltalle herkuttelemaan. Itse valitsin Juuren ja K asteli Toscaniniin.

Etsimme kädet täynnä Vitello Tonnatoa (Toscanini) ja Kylmää savusärkikeittoa kurkkutartarilla (Juuri) paikkaa mihin istahtaa - koko alueella oli vain kourallinen istuinpaikkoja. Onneksi aurinko hemmotteli ja saatoin heittää kaulahuivin nurmelle viltiksi. Alkupalat maistuivat kyllä. Varsinkin Juuren keitto suli suuhun ja toimi erinomaisesti viereisestä kojusta noutamani australialaisen viognierin kanssa. Vähän tunnelmaa latisti muoviset aterimet ja onnistuin saamaan kunnon palkeenkielen huuleeni terävästä lusikasta. Ehkä ensi kerralla saa vuokrata myös oikeat aterimet?

K hävisi heti alkuruoan jälkeen Kukon artesaanioluiden tastingiin. Sillä lailla. Pyörin hetken kojujen välissä ja palasin takaisin nurmikolle Funky Wine Importsista nappaamani roseviinin kanssa odottelemaan.

Pääruoan hain Farangista. Rapeaa possua ja palmusokerikaramellia halusi muutama muukin, sillä tähän telttaan sai jonottaa kauan. Mutta possu oli täysin sen arvoista! K haki samaan aikaan Hevosen fileetä raparperin kera ravintola C:stä, mutta annos hävisi kyllä possulle mennen tullen. Olisin voinut hakea saman tien toisen annoksen porsasta ja ottaa vielä kyytipojaksi houkuttelevat Vihersimpukat Nahm Jim kastikkeella. Suuntasimme kuitenkin jälkiruoille, minä Aitoon ja K Smöriin.

Aidon Mallasvanukas karpaloilla sopi omaan makuuni hyvin, sillä se ei ollut turhan makea ja maltaan maku oli enemmän oluinen kuin mämminen. Silti Smörin Pannacotta raparperilla ja herukanlehtisorbetilla voitti heittämällä jälkiruokatastingin.

Jos samaan tilaan yhdistetään fine dining, jazz ja hyvät viinit, on allekirjoittaneen viihtyminen taattu. Kun tämä järjestetään uudelleen, olen paikalla. Ihan varmasti.

Juuri / Kylmä savusärkikeitto ja kurkkutartar

C / Hevosen fileetä raparperin kera

Farang / Rapeaa possua, palmusokerikaramellia ja riisiviinietikkaa

Aito / Mallasvanukas ja karpaloita

Smör / Pannacotta, raparperia ja herukanlehtisorbettia

KESÄRAVINTOLOIDEN KLASSIKKO NJK

Kesäisen perjantai-illan ravintolavalinnaksi sopi täydellisesti Helsingin edustalla Valkosaaressa sijaitseva NJK. Pikkuinen paatti nouti meidät mantereelta ja minuutin mittaisen matkan hinta (5€) lisättiin näppärästi suoraan laskuun.

Purjehdusseuran huvilan hehkeimmät hetket ovat selvästi olleet muutama vuosikymmen sitten, mutta ilta-auringossa kylpiessään rakennuksen ruokasali oli hyvinkin viihtyisä. Päädyimme oivallisen kuohuvan (Maschio Prosecco Extra Dry, Italia) seurassa menukokonaisuuteen, joka lohkesi Stockmannin kanta-asiakkaalle huokeaan 36€ hintaan normaalin 50€ sijaan.  Ensimmäisenä eteemme tuotiin Toast Skagen. Jos täydellisiä skageneita on olemassa, NJK:n versio oli  varmasti lähellä sellaista. Rapeapintaiseksi paahdetulla vaalealla leivällä lepäsi maukkaan majoneesinen raputahna, siianmätiä, tilliä ja rinnalla vielä retiisiä. Komeuden kruunuksi valitsin hedelmäisen kuivan valkoviinin (Philipp Kuhn, Riesling Tradition, Pfalz, Saksa). Hieno aloitus.

Pääruoka tuotiin pöytään ennätyksellisen nopeasti, vaikka sali oli jo alkanut täyttyä suomenruotsalaisista seurueista. Vain asteen verran liian kypsä châteaubriand oli täydellisen tasalaatuinen ja maistui mainiolta konjakki-kermakastikkeen, perunakakun, piparjuurivoin ja palsternakkapyreen kanssa. Viiniksi valitsin espanjalaisen punaviinin, jonka rypäle, Ribero del Duero, tunnetaan paremmin nimellä Tempranillo (Emilio Moro, 2008). Viinin suolainen hinta (15€ / 12cl) sai jännittämään, tuleeko rahalle vastinetta - mutta enpä joutunut pettymään. Ateria päättyi makeasti klassiseen crème brûléehen, minkä kanssa tarjottiin mehustettuja mansikoita ja metsämansikkasorbettia.

Kokonaisuutena ravintola NJK toimi hyvin. Palvelu oli asiallista ja paikka oli klassinen. Matka veneellä Valkosaareen teki sekin osansa fiilikseen. Voisin kuvitella vieväni vaikkapa kesävieraat ihailemaan Helsinkiä mereltä päin NJK:n herkkujen ääreen.

HELPPO KLASSIKKO - BRUSCHETTA

Alkujaan bruschetta on Keski-Italiasta tuleva alkupala, joka perinteisesti koostuu leivän lisäksi tomaatista, oliiviöljystä ja valkosipulista. Muunnoksia klassikosta on varmasti yhtä paljon kuin tekijöitä. Leipäset ovat helppoja valmistaa ja sopivat niin alkupaloiksi, tapaspöytään, iltapalaksi kuin vaikkapa lämpimän keiton kaveriksi. Bruschettat on helppo valmistaa kesällä myös ulkogrillissä.

Vaikka paras bruschetta syntyy tuoreista raaka-aineista, leipien täytteeseen voi halutessaan piilottaa kuivahtaneen juuston tai ehtoopuolen oliivit. Myös eilisen patonki tai ciabatta käy hyvin tähän herkkuun. Bruschettat sopivatkin mainiosti ajankohtaisen Hävikistä Herkuksi -ruokablogikampanjan henkeen.

BRUSCHETTAT
kahdelle

4 palaa vaaleaa leipää
1 valkosipulinkynsi
1/2 punasipuli
2 (yli)kypsää tomaattia
5-10 basilikan lehteä
1/2 tl balsamicoa
1/4 tl sokeria
Oliiviöljyä
Mustapippuria ja suolaa myllystä

Pilko pieneksi tomaatit, 1/2 valkosipulinkynsi ja punasipuli. Sekoita ainekset keskenään ja lisää balsamico, sokeri, suola ja pippuri. Rullaa basilikan lehdet ja leikkaa suikaleiksi tomaattiseoksen joukkoon. Kuumenna parilapannu ja paista leipäviipaleet reilussa määrässä oliiviöljyä. Sivele kullanruskeita leipiä puolikkaalla valkosipulilla ja aseta leivät takaisin pannuun. Lusikoi tomaattitäyte leiville ja laita niiden päälle hetkeksi kansi tai pala foliota, jotta täyte ehtii lämmetä. Tarjoile heti.

HAKIKSEN RAIKU

Perjantai-iltapäivänä Hakaniemen hallin naapuri, lounaskahvila Raiku oli lähes viimeistä tuolia myöten täynnä. Murretun oranssit seinät ja 50-luvun henkiset kalusteet antoivat oivat puitteet lounaalle.

Iloinen vastaanotto kassalla teki kivan fiiliksen ja kassalta suoraan pääsinkin jonottamaan päivän annosta, joka sattumalta oli oma ikuinen lempparini: lihapullia kermakastikkeella, muusia ja tietenkin erilaisia salaatteja. Lisäksi tarjolla oli paria eri leipää ja ruokajuomaksi vettä. Maitoa olisin jopa kaivannut muhkeiden lihapullien kaveriksi.

Buffeessa tapahtuu helposti ns. ruotsinlaivailmiö, niin kävi Raikussakin. Keskikokoisena naisihmisenä lapoin nälissäni lautasen ääriään myöten täyteen - kuusi (6) reippaan kokoista lihapullaa, säästelemättä muusia ja iso kauhallinen paksua kermakastiketta. Lautasmallin mukaan sentään täytin puolet lautasesta raikkaan salaattipöydän antimilla: kanasalaatilla, raasteilla, suolakurkuilla ja punajuurilla.

Mureita pullia, kuin mummon tekemiä. Myöskään muusista ei löytynyt valittamista - koostumus oli pehmeää ja tasaista. Taatusti kermaa, tai ainakin täysmaitoa. Annos maistui ja jälkiruoaksi hain vielä täpötäydestä vatsasta huolimatta lounaan hintaan kuuluneen kahvin. Eikä siitäkään löytynyt valituksen aihetta. Suosittelen Raikua Hakaniemessä lounastajille iloisin mielin!

LEHTOVAARA - klassikko Töölössä

Sivistyksessäni oli ammottava Lehtovaaran mentävä aukko. Tilanteen korjaantumisprosessi alkoi jouluna, kun K sai allekirjoittaneelta lahjaksi Eat Helsinki -opuksen. Yksi kirjan kahdestatoista ravintolasta on kyseinen töölöläisravintola. Lehtovaaran historia alkaa jo vuoden 1916 Viipurista, mistä se vuonna 1940 matkasi nykyisille sijoilleen Sibeliuspuiston kulmaan. Ja heti perään vuonna 2012 pääsin tutustumaan tähän yhteen Helsingin kuuluisimmista ravintoloista.

Tunnelma Lehtovaaran ovella heittää vieraan 1950-luvulle. Klassinen sisustus henkii historiaa vaikka istahdammekin modernin lasikuistin kulmapöytään. Olemme illan ensimmäiset vieraat ja hiljaisuutta ei riko kuin Mechelininkadun liikenteen hurina. Saamme eteemme menun ja lasillisen itävaltalaista kuohuviiniä, joka oli niin tuore uutuus, ettei sitä löytynyt vielä edes talon listalta. Mutta hyvää se oli. Kuten myös hillityn asiallinen palvelukin. Ja kun olimme Lehtovaarassa ensimmäistä kertaa, oli ennalta arvattavaa, että lihansyöjinä päädyimme ravintolan maailmankuuluun annokseen, Coeur de filet Provençaleen.

Ennen klassikkoa saimme kuitenkin maistella paria eri alkuruokaa. Keittoharrastelija K nappasi listan ainoan, samppanjalla kuohkeutetun maa-artisokkakeiton. Yhdessä talon tuoreen leivän kanssa keitto oli kuulemma kerrassaan hyvää. Oma alkupalani, graavattua kampasimpukkaa, mummonkurkkuja ja tillimajoneesia, oli kerrankin erilainen kampasimpukka-annos. Samalla lailla graavattu simpukka suli suuhun kuin paistettukin, mutta maku oli lisukkeisiin yhdistettynä todella raikas. Mummonkurkkuja tuntuukin olevan nyt monen ravintolan listoilla, mutta Lehtovaarassa ne tarjoiltiin modernisti pieninä kuutioina. Viinit löytyivät ruokiin asiantuntemuksella. Parasta viinien valinnassa oli, että saimme maistella useampia ehdokkaita ennen päätöstä - ihan mahtavaa palvelua!

Sitten siihen klassikkoon.

Coeur de filet Provençale syntyi Monsieur Pierren käsissä hänen asetuttuaan Helsinkiin asumaan olympiavuonna 1952. Siitä asti annosta on tehty muuttumattomalla reseptillä. Annos koostuu sinänsä yksinkertaisista raaka-aineista: härän sisäfileestä, perunasta, herkkusienistä ja valkosipulista. Härkä valmistuu hiiliparilan ja uunin lämmössä, kun taas käsin kuoritut perunat friteerataan kahteen kertaan. Komeus kruunataan voissa paistetuilla herkkusienillä ja tuhdilla valkosipulivoinapilla. Annos maistui - noh - hyvältä pihviltä ja rapsakoilta perunoilta. Ja valkosipulilta. Miehekkäältä ja tuhdilta. Jotenkin kovin suomalaiselta, vaikka kyseessä olikin ranskalainen klassikko. Kyytipojaksi se sai lasillinen tuhtia punaviiniä - mitä muuta sitä perjantai-iltaansa kaipaa?

JOULUMENU

Kaveripikkujouluista onnistui sitten tasan kaksi kuvaa. Kaksi. Ja nekin siinä ja siinä. Mutta jaan silti menun reseptit, sillä kokonaisuus oli aika kiva. Ja meillä oli kivaa, ennen kaikkea! Ohjeet ovat seitsemälle hengelle (ja kuten aina, en mittaile kovin tarkkaan raaka-aineita, eli ihan täyden totuuden mukaista ohjetta en pysty kirjoittamaan - maistele matkalla).

Alkupala kuohuviinin kanssa -

KYLMÄSAVULOHILEIVÄT

150g kylmäsavulohta

4 isoa ruisleipäpalasta

voita

ruohosipulia

Paahda leivät, halkaise kolmioiksi ja voitele. Lisää lohta ja koristele ruohosipulilla. Kuohuvana tarjolla oli jouluinen Nazares Cava Brut Reserva.

Pieni alkukeitto -

PUNAJUURIKEITTO, VUOHENJUUSTOA & PINJANSIEMENIÄ

1kg punajuuria

6 jauhoista perunaa

1/2 punainen chili

1L kasvislientä

1 dl kermaa

suola & pippuri

pinnalle vuohenjuustoa 

ja paahdettuja pinjansiemeniä

Kuori juurekset ja keitä kasvisliemessä n. 30min. Lisää keittämisen puolivälissä pilkottu chili. Soseuta keitto ja lisää kerma. Murustele pinnalle vuohenjuustoa ja ripottele paahdetut pinjansiemenet päällimmäiseksi. Keiton kanssa tarjoiltiin Wolfberger Riesling-Pinot Gris. Keiton resepti löytyi Helsingin Sanomien sivuilta.

Pääruoaksi -

ANKAN- JA HANHENRINTAA KARPALO-PUNAVIINIKASTIKKEELLA

ANKANRASVASSA PAISTETUT PERUNAT & PORTVIINISIPULIT

SIPULIT -

14 paistisipulia tai pientä shalottia

1 rkl voita

1 rkl muscavadosokeria

1,5dl portviiniä

1/2 tl suolaa

1/2 tl mustapippuria

2 timjaminoksaa

1,5dl punaviiniä

Laita uuni kuumemnemaan 150 asteeseen. Upota sipulit kiehuvaan veteen pariksi minuutiksi, näin kuoret irtoavat helposti. Kuori sipulit. Kuumenna voi paistinpannussa, lisää sipulit ja pyörittele. Lisää sokeri ja jatka ruskistamista. Lisää portviini ja mausteet. Keitä noin 5 minuuttia tai jos haluat sipuleista pehmeitä, vähän pidempään. Nosta sipulit uunikulhoon ja kypsennä 30min. Säästä viiniliemi kastikkeen pohjaksi.

KASTIKE -

suolaa

rosmariinia

2 rkl muscovadosokeria

2 dl karpaloita

2 dl kanalientä

1,5 dl portviinisipuleiden paistinlientä tai punaviiniä

kuorittu porkkana

½ sipuli

laakerinlehti

muutama mustapippuri

Laita kastikekattilaan muscovadosokeri ja kun sokeri sulaa, lisää sekaan karpalot. Mehusta marjat ja lisää kanaliemi, punaviini tai portviinisipuleiden paistinliemi, paloiteltu porkkana ja sipuli sekä mausteet. Keitä hiljalleen oin 30 min, siivilöi ja kastike on valmis. 

PERUNAT -

1 kg kiinteitä perunoita

timjamia

suolaa & pippuria

Keitä perunat lähes kypsiksi, leikkaa reiluiksi siivuiksi ja paista ankanrasvassa. Mausta timajmilla ja suolalla & pippurilla.

LINNUT -

1kg ankanrintaa

1 kg hanhenrintaa
suola & pippuri myllystä

Leikkaa rasvaan viillot lähes lihaan asti. Laita rintafileet kylmälle pannulle rasvapuoli alaspäin. Paista niin kauan, että rasvapinta on ruskea ja rapea (4-6 min), käännä ja paista edelleen 4 minuuttia, niin file jää roseeksi sisältä. Mausta ja laita folioon vetäytymään.

Leikkaa linnut muutaman millin siivuiksi, kasaa annokset ja tarjoile. Viiniksi valitsimme Montes Limited Selection Pinot Noir -viinin. Kastikkeen resepti ja annoksen idea on saatu Sorsanpaistajan blogista, perunoiden ja sipulien idea löytyi puolestaan Glorian ruoka & viini -lehden joulukuun numerosta.

Jälkiruoaksi -

LUUMUT PORTVIINISSÄ & KERMAVAAHTOA

(Tämän ruokalajin voit tehdä valmiiksi jopa päiviä ennen tarjoilua. Marinoidut luumut säilyvät usemman viikon jääkaapissa.)

2 pussia kuivattuja kivettömiä luumuja

vettä

4dl sokeria

2 kanelitankoa

sitruunan kuori ja mehu

3 mausteneilikkaa

1 vaniljatanko 

2dl portviiniä

Laita luumut kattilaan ja peitä ne juuri ja juuri vedellä. Annan luumujen pehmentyä 1/2 tuntia. Ota liotusvedestä 1/2 litraa ja lisää nesteeseen sokeri ja kaikki muut mausteet. Keitä sokerilientä hetki ja lisää luumut, kiehauta luumujen kanssa. Anna jäähtyä haaleaksi ja lisää sitten portviini. Säilytä kylmässä ja tarjoile kylmänä kermavaahdon kera. Idea luumuihin löytyi Kotilieden viikunaohjeesta. Kaikki tuntuivat pitävän tästä yksinkertaisen maukkaasta jälkiruoasta - sopii hyvin raskaan aterian päätteeksi. Kaveriksi tarjoiltiin mitäpä muuta kuin marinointiin käytettyä portviiniä!

Toisena jälkiruokana (!) tarjoiltiin vielä ihana pikkuinen marenkikakku, jonka vieraileva kokki Johanna toi tullessaan. Marengin päällä oli itsetehtyä kinuskia ja suklaakrokantteja. Nam. Sokerihumala oli taattu.

GROTESK

Hälyinen Grotesk otti meidät vastaan vasemmalla kädellä myöhäisenä perjantai-iltana pimeän Ludviginkadun kulmassa. Kiire. Pikkujouluporukoita ja pariskuntia. Pöytä löytyi kuitenkin hetken ihmettelyn jälkeen ja pääsimme odottelemaan yllätysmenun alkuruokaa. Sopuhintainen cava nopeutti odottelua ja samalla päädyimme ottamaan myös annoksiin valmiiksi ravintolan puolesta valitut viinit.

Punajuurikeitto vuohenjuuston ja pinjansiementen koristelemana sopi syksyisen illan akuruoaksi erinomaisesti. Erityismaininnan saa myös Groteskin leivät, sopivan suolaiset focacciat punaisista linsseistä tehdyn levitteen kera. Pakko kokeilla kopioida tuo suussa sulava levite kotona. Alkuruoan juomana oli kevyt, hapokas valkoviini, jonka rypäle unohtui yhtä nopeasti kuin pullo katosi tarjoilijan mukana pois silmistä. Keitto ja viini toimivat ihan moitteettomasti yhteen.

Pääruoaksi pöytään kannettiin suikaleisen kypsäksi hautunutta porsasta. Annoksen maku oli hyvä, mutta koska en ole suuri (kuolleen) possun ystävä, ruoka jäi suurimmaksi osaksi lautaselle. Possun toveriksi tarjottiin todella tanniinista ja tuhtia punaviiniä, joka niin ikään jäi kesken, sillä ilman ruokaa tätä viiniä ei oikein saanut suusta alas. Kaverille annos maistui paremmin ja jopa hieman kuivahko, lisukkeena ollut perunaterriini siirtyi omalta lautaseltani pöydän toiselle puolelle ja katosi parempiin suihin.

Jälkiruoan viini oli tuhti ranskalainen siideri. Ihmettelimmekin suhteellisen edullista viinipaketin hintaa (30€ kolmelle ruokalajille), mutta siideri selitti paljon. Juoma oli lähes täydellinen mausteiselle inkiväärikakulle, joten pieni pettymys korjaantui hetkessä. Kokonaisuus oli ihan kiva, ei nyt sattunut ehkä paras ilta henkilökunnalle eikä meille, mutta annetaan Groteskille tilaisuus vielä uudestaankin.

Nämä annokset eivät ole varsinaisella ruokalistalla, vaan kyseessä oli Tableonline -palvelusta löytynyt tarjous yllätysmenusta.

KRUNIKAN KUURNA

Olimme viikonloppuna liikkeellä tyttöjen kesken ja otimme vauhtia iltaan Tempo-baarista, Bakersin kupeesta. Tempon hämyisä, kynttiläntuoksuinen olohuone suorastaan kutsuu naisia viinilasin ääreen. Ja tästähän ei K kavereineen tykkää, sillä tilassa oli ennen kotoisa rockpubi, jonka takapöydässä pojat heittivät sikaa harva se viikonloppu. No kuitenkin - viiniä ja kilistyksiä meidän lukupiirin kolmevuotisen olemassolon kunniaksi, siihen Tempo sopi kulissiksi enemmän kuin hyvin.

Ilta jatkui kohti Meritullinkatua. Kulmat olivatkin minulle kovin tuttuja. Ei pelkästään siksi, että olen nautiskellut Kuurnan illallisesta pari kertaa aiemminkin, vaan olin useita vuosia töissä viereisessä talossa. Nostalgista. Pelkistetty ravintola -kyltti pysäytti oikean oven kohdalla ja astuimme kuhisevaan Kuurnaan.

Ravintola on pieni ja tunnelmallinen. Vieri viereen kasatut pöytäryhmät täynnä puheensorinaa, kynttilöitä, holvikatto, liitutaulu (niin salissa kuin toiletissa) ja lämmin fiilis. Rennon palvelun kera pöytään tuotiin päivän herkkuja - suppilovahverotartalettia, tomaattista sinisimpukka-kalakeittoa, hevosta ja kuhaa. Ainoa ontuminen palvelussa tapahtui viinien kohdalla, joisen tietämyksestä jäi vähän epävarma olo. Silti valitsemani viinit sattuivat kohdalleen ja menu oli ihan loistava.

Kahden suolaisen annoksen jälkeen ilta kruunattiin kupillisella espressoa ja laakerinlehtibruleella, suklaavaahdolla ja puolukkapiiraalla. Varsinkin brulee oli mainio - kerman kiehauttamisavaiheessa sekaan oli laitettu laakerinlehti, jonka maku tosiaan löytyi muuten hyvin perinteisestä bruleestä. Täytyy kokeilla kotona!

Kaiken kaikkiaan Kuurna sai tuntemaan olonsa tervetulleeksi ja homma toimi. Näkisin helposti Kuurnan romanttisen illallisen paikkana, mutta se sopii asiakasprofiilin perusteella niin kaveriporukoiden illanviettoon kuin perheillalliseenkin. Kunnon kortteliravintola.

ETANAT ROQUEFORT - ja liuta muita herkkuja

Tehtiin pitkästä aikaa K:n kanssa kolme ruokalajia oikein yhdessä. Hoidin alku- ja pääruoan ja K teki elämänsä ensimmäiset suklaafondantit. Idea kokonaisuuteen lähti Glorian ruoka&viini -lehden uusimman numeron kansikuvasta. Seisoin hikisessä perjantaijonossa ympyrätalon S-marketissa ja haaveilin ruusukaalista, kun Glorian kansi osui silmiini ja kas - siinähän oli kannessa ruusukaali lihapullien kaverina! Lehti kärryyn ja heti seuraavana viikonloppuna pullat lautaselle. Kyseessä olivatkin Vuoden parhaat pullat, mutta ennen niitä alkuruoan kimppuun - ja ai niin - kaikki ohjeet ovat siis kahdelle nälkäiselle illastajalle:

ETANAT ROQUEFORT -
12 etanaa
2 ruokalusikallista voita
1 valkosipulinkynsi
pala roquefort-juustoa
oliiviöljyä
ruohosipulia

Asettele etanat pannuun ja vuole jokaisen etanan päälle pieni pala voita. Lisää murskattu valkosipuli ja murenna juusto oman maun mukaan pannun päälle. Lisää vähän vielä oliiviöljyä, ettei annoksesta tule kuiva. Paista 200 asteessa kymmenen minuuttia. Koristele ruohosipulilla ja tarjoa heti tuoreen valkoisen leivän kanssa. Viiniksi valitsin Alsacen alueen Rieslingin, mutta ensimmäistä kertaa ikinä pullo oli korkkivikainen, joten kuivalla omenasiiderillä mentiin.

TUPLALIHAPULLAT, PALSTERNAKKAMUUSI JA SINAPPINEN KAALIPAISTOS  -

Isot & lempeät pullat  -
200g naudanjauhelihaa
kourallinen tuoretta timjamia
60g ranskankermaa
1/2 tl suolaa
valkopippuria
voita paistamiseen

Sekoita ainekset ja anna taikinan maustua hetki ennen paistoa. Paista pannulla keskilämmöllä pienessä voimäärässä.

Pienet & pippuriset pullat - 
200g raakamakkaraa (itse valitsin Herkun tiskistä chorizoa)
roseepippuria
voita paistamiseen

Purista makkara kuorestaan ja muotoile pikkuisia pullia. Paista pienessä voimäärässä pannulla ja pyörittele valmiit pullat roseepippurissa- tai jätä pyörittelemättä, jos olet unohtanut ostaa roseepippuria, kuten minä tein.

Palsternakkamuusi -
150g palsternakkaa
150g perunaa
1 valkosipulinkynsi
3dl maitoa
20g voita
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Kuori ja paloittele palsternakka + perunat + valkosipuli kattilaan. Lisää maito ja voi. keitä kasvikset hiljalleen kiehuvassa maidossa 15min ajan. Ota lientä n. 1/2 -1dl sivuun ja soseuta kasvikset. Lisää lientä, jos koostumus kaipaa ohennusta. Mausta mustapippurilla ja suolalla.

Sinappinen kaalipaistos -
150g ruusukaalia
100g kiinankaalia
1 valkosipulinkynsi
2/3 dl vettä
1,5 tl kasvisfondia
1 rkl oliiviöljyä
1/2 rkl Dijon sinappia
1 tl valkoviinietikkaa
mustapippuria myllystä

Leikkaa ruusukaalista kannat ja nypi uloimpia lehtiä sivuun. Laita pienet nuput kattilaan ja lisää  murskattu valkosipuli sekä vesi ja fondi. Keitä kannen alla n. 5 minuttia ja lisää sitten reiluiksi paloiksi pilkottu kiinankaali (muista poistaa keskiruoto!) sekä ruusukaalin lehdet. Paista sekoitellen ilman kantta pari minuuttia. Mausta sinapilla, valkoviinietikalla ja mustapippurilla. Voilá!

Asettele annos lautaselle ja tarjoile oluen tai punaviinin seurassa. Meillä oli Tallinan tuliaisena tuotu argentiinalainen Bodega Nortonin Malbec 2008, joka hoiti hommansa annoksen seurana moitteettomasti.

SUKLAAFONDANT -

Ja sitten jälkiruokaan, jonka resepti lähes kokonaisuudessaan löytyykin tästä blogista. K teki fondantit samoihin kuppeihinkin, mutta lisäsi kupin pohjalle pähkinärouhetta, joten fondant irtosi kupista mukisematta (hahhahha) ja näytti niin paljon kauniimmalta pölysokerilla hunnutettuna kuin minun kuppiversioni. On ne ekonomit fiksuja. Hyvää tuli ja seuraksi kakkusille pyöriteltiin GB:n vaniljajäätelöä sekä lasiin Põltsamaa Punane -marjaviiniä.

FIORI DI ZUCCA FRITTI

Ajankohtainen resepti näin lokakuun vesisateiden keskelle. Palataan ajassa taaksepäin siihen hetkeen, kun kasvimaalla vielä kukki heinäkuun helteiden aikaan. Ja minä otin nämä kuvat ja unohdin ne arkistoihin.

Poimin ihanat keltaiset taideteokset äidin kesäkurpitsapenkistä ja sain ihmetteleviä katseita, kun kerroin tekeväni ruokaa kukinnoista. Niin - vanha klassikko Fiori di zucca fritti eli friteeratut kesäkurpitsankukat. Oi, tämä oli niin hyvää - kokeilkaa ensi kesänä! Resepti on hyvin summittainen, tein annoksen fiiliksellä. Olin sentään tajunnut kirjoittaa raaka-aineet muistiin.

FIORI DI ZUCCA FRITTI

Tarvitset -
tuoreita kesäkurpitsankukkia

Täyte -
Ricotta-juustoa
Tuoretta basilikaa
Kananmuna
Suolaa & pippuria

Frittitaikina -
1dl vehnäjauhoja
2dl kivennäisvettä
Hippunen suolaa
Loraus oliiviöljyä taikinaan
Isompi loraus öljyä paistamiseen

Tee ensin frittitaikina ja anna taikinan valmistua mielellään ainakin tunnin, parin verran (itse en antanut, eikä taikina tarttunut kukkiin kunnolla). Avaa varovasti terälehtiä ja poista sisältä kaikki irtoava. Sekoita täytteen ainekset ja sujauta pari teelusikallista juustomassaa jokaiseen kukkaan ja rullaa terälehtiä varovasti mutta kunnolla kiinni. Dippaa frittitaikinaan ja paista 190-asteisessa öljyssä kullankeltaiseksi (oliiviöljy savuaa helpommin, joten myös rypsi käy tarkoitukseen, mutta oliivi on tietenkin tähän ruokalajiin autenttisempi). Nauti heti sellaisenaan vaikkapa alkupalaksi pirtsakan valkoviinin seurana. Toimii myös italialaisen antipastolautasen osana.

SUSHI'N'ROLLia

Tiedätkö sen fiiliksen, kun näkee tuttavan pitkästä aikaa ja tuntuu, että juurihan me tavattiin ja juttu jatkuu siitä, mihin se viimeksi jäi?

Se fiilis tuli taas pintaan, kun treffattiin vanhojen työkavereiden kesken vuoden tauon jälkeen. Varasimme pöydän Kapteeninkadun Sushi'N'Rollista ja vetäistiin masut täyteen sushiherkkuja. Sushi maistui ja hinta oli kohdillaan, palvelukin oli varsin ystävällistä - mutta hieman unohtelevaista ja himpun verran hidasta. Onneksi meillä ei ollut kiire minnekään ja ilta oli oikein onnistunut.

Kerrankin olen muuten itse kuvassa. Tai ainakin osa minusta. Kiitos kuvasta Sussulle!
Sushi on ehkä kauneinta ruokaa, eikö vain?